VIRTUAALIHEVONEN

Moon Syntyny Rellestää



Nimi Moon Syntyny Rellestää "Rellu" Syntynyt 06.01.2015 (M Layouts / raitatossu.net/mayflower-v.)
Rotu, skp suomenhevonen, ori VH-tunnus VH15-018-0889
Säkä, väri 155cm, tummanpunaruunikko Kasvattaja VRL-01080 / Moondance
Koulutustaso ko Vaativa B, re 110cm Omistaja/Kotitalli VRL-01080 / Moondance
Saavutukset KTK-III, KV-I, EV-I, SV-I
52 KRJ / 55 ERJ / 10 KERJ-sijoitusta (kilpailukalenteri)

Rellu on tarkkaan harkitusta yhdistelmästä ("Kokeillaan mitä tulee, jos yhdistää tämän ja tämän. Kai sieltä joku varsa syntyy"). Tarkoitus oli teetättää itselle ns. panostusponi, jota saisi hemmotella ja jonka kanssa voisi kokeilla kaikkea mahdollista. Rellu päätti odotuttaa itseänsä pari viikkoa yli odotetun ajan ja valvotti minua monta yötä putkeen. Lopulta se syntyi tammikuisena pakkasyönä. Pieni oripoika pyrki heti pystyyn ja löysi itse heti juomaan maitoa. Jo muutaman viikon ikäisenä varsan todellinen luonne tuli esiin ja se ei todellakaan ollut mikään helppo tapaus. Orivarsa oli juuri juossut minua karkuun karsinassa, monottanut ja purrut, kun talliradiosta sattui soimaan Palefacen "Syntyny Rellestää"-kappale. Siinä hieman kiukustuneena päätin, että siinä oli passeli nimi tuolle riiviölle. Niin Rellu sai nimensä. Varsasta asti se onkin ollut melkoinen rellestäjä, joka koetteli niin hoitajien, muiden varsakaverien kuin emänsäkin hermoja. Emä varmaan huokaisi vieroituksen jälkeen helpotuksesta, kun ei ollut enää jatkuvasti ärsyttävää kakaraa rellestämässä samassa karsinassa. Nykyään sen kanssa painivat ihmiset...

Rellun luonne riippuu pitkälti siitä, kuka sen kertoo. Jos tallitytöiltä kysytään, niin he käyttäisivät termejä "kuriton, rasittava, etupää puree ja takapää potkii". Jos taas minulta kysytään, niin Relluhan on mamman pieni kultapuppeli. Onhan sillä omaa tahtoa ja myös minua pitää testata säännöllisin väliajoin (noin kerran päivässä), mutta muita se kusettaa koko ajan. Minun ollessa vapaalla tallilaiset vetävät pitkää tikkua siitä, kuka joutuu viemään Rellun tarhaan ja tuomaan sen sieltä sisälle. Vapaaehtoisia ei jostain syystä löydy.

Taluttaessa Rellu määrää vauhdin ja ihminen yleensä onneksi suunnan. Toisinaan madellaan määränpäähän ja joskus mennää niin ettei taluttajan jalat paljoa maata koske. Tarhasta Rellu ei anna lahjomatta kiinni. Nähdessään ihmisellä namin kädessä ori kiipeää vaikka puuhun takaperin saadakseen sen. Muulloin ei kannata nameja jaella kädestä, sillä Rellu alkaa helposti närppimään ärsyttävästi. Olisi ihana saada sille tarhaan remukaveri, mutta Rellu rakastaa muiden ärsyttämistä, eikä kovapäisenä eläimenä usko, jos toinen komentaa hampaat irvessä ja potkien. Parempi pitää se omassa yksityistarhassa tallin takana. Ehkä jonain päivänä siitä tulee vanha ja fiksu.

Hoitaessa Rellu on raskas tapaus - se ei malta seistä aloillaan, vaan säheltää kaikkea mahdollista. Suosittelen lämpimästi laittamaan sen käytävälle kahdelta puolen kiinni. Muuten saa kyytiä harjapakki, hoitajan vaatteet, vesisanko ja kaikki, mihin Rellu vain pääsee käsiksi. Tosimiehenä se ei pidä turhasta lääppimisestä vaan kaiken pitää tapahtua nopeasti. Mitä enemmän ihminen puunaa ja puleeraa, niin sen hermostuneemmaksi ori käy. Se on myös tammamaisen herkkähipiäinen, eikä siedä kovia harjoja tai otteita. Varsinkin jos joku erehtyy harjaamaan Rellua mahan alta rankalla kädellä, niin se kiljuu kuin tamma ja huitoo takasellaan. Varustaminen ei muuten tuota ongelmia, mutta pullistella tämä poika osaa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ratsastaja roikkuu hölmistyneenä mahan alla satulan kanssa selkäännousussa. Myöskään peseminen ei sovi tosimiehen luonteeseen, vaikka Rellu rakastaakin piehtarointia mutaisissa kohdissa. Kyllä se pesuunkin alistuu, kun kerran ärähdän sille.

Ratsuna Rellu on pohjimmiltaan rehti ja rehellinen, mutta piilottaa sen temppuilunsa alle aika mallikkaasti. Jos kuski laittaa sen hommiin, eikä anna tuumaakaan periksi, niin Rellusta kuoriutuu kiva ratsu. Toisinsanoen muilla se ei kulje mihinkään, mutta saadessaan minut selkäänsä, siitä tulee kiva ja osaava. Rellu on kevyt ja herkkä ratsastaa. Se kulkee parhaiten istunnalla, mutta kuuntelee myös muita apuja. Turhan kovat avut saavat herneenpalon orin nenään ja silloin se yleensä pysähtyy kiukuttelemaan. Esteillä orin vahvuus on vauhti ja voima. Tiedättekö, kun kilpailuissa on aina se ratsukko, jonka menoa ei uskalla katsoa kuin sormien lomasta vauhdin takia? Me olemme yleensä juuri se ratsukko Rellun kanssa. Oikeasti se ei edes kaahota kovaa, mutta iso, voimakas ja eteenpäinvievä laukka luo sellaisen illuusion. Ulkoradoilla iso laukka on vahvuus, mutta maneesissa se tuottaa päänvaivaa ratsastajalle. Rellun askeleita saa kyllä koottua tarpeen tullen voimakkaalla pidättävällä istunnalla. Uusinnat ovat herran vahvuus, sillä sitä vauhtia löytyy tarpeen tullen. Rellu on varma hyppääjä yleensä, mutta jos puomeja putoilee useampi peräkkäin, niin silloin se lyö läskiksi koko homman. Koulua vääntäessä Rellu on enemmänkin eteenpäinpotkittavaa mallia. Laukanvaihdoilla ja siirtymisillä saa sen hyvin etenemään omalla moottorilla ja ehkä hieman jopa kuumumaan. Samoin tehtävien täytyy olla monipuolisia, jos haluat Rellun keskittyvän asiaan pidemmän aikaa. Sen keskittymiskyky on joskus kuin kultakalan muisti. Orin vahvuudet koulussa ovat ehdottomasti näyttävät askeleet, joissa istuminen on oma lukunsa. Uskokaa tai älkää, niin niihinkin tottuu! Maastossa on vain yksi vaihde ja se on täysiä. Käyntikin on jo niin matkaavoittavaa, että muut jäävät yleensä jälkeen. Siksi maastoilen paljon yksin. Rellu on kyllä maastovarma, eikä pelkää mitään, mutta arimpia voi vauhti hirvittää. Jarrut toimivat aina, mutta jarrutusmatka voi olla joskus hieman pitkä reippaampien pätkien jälkeen.

Ihmisten ilmoilla Rellu käyttäytyy aina asiallisesti. Vaikka se olisi ollut kotona aivan kamala koko aamun, niin kilpapaikalle päästyä se käyttäytyy kuin unelma. Lastaaminen ja kuljettaminen eivät tuota ongelmia, sillä ori tietää, että se pääsee esiintymään yleisölle. Joskus se yleisö tosin on klinikkahenkilökunta ja silloin Rellu katselee minua koko ajan hyvinkin loukkaantuneena huijauksen johdosta. Verryttelystä asti kilpailuissa se käyttäytyy nätisti ja antaa itsestänsä kaiken. Rellu yrittää aina parhaansa myös suorituksessa ja taistelee loppuun asti (paitsi jos niitä puomeja tulee alas liikaa, niin silloin ei huvita enää). Ori rakastaa palkintojenjakoon pääsemistä ja varsinkin kameroille poseeraamista. Sen sisällä asuu pieni diiva ihan selvästi.


           

i. Moon Aavekapina
  KRJ-I, KTK-III, SLA-II
ii. Koistilan Kapina
  KRJ-I, KTK-II, Vir Mva Ch, SLA-II, YLA1
iii. Kapinamieli
 
iie. Syksyn Halipula
  KRJ-III, YLA3
ie. Mörkövaaran Aaveritari
  YLA1, ERJ-II, SLA-I, KRJ-II
iei. Mörkövaaran Laukkuvaras
  SLA-I, YLA2
iee. Veripiika KAT
  ERJ-III, YLA2
e. Moon Kaihotar
  KRJ-III, KTK-II
ei. Joogin Pirstale
  ERJ-I, YLA1, KTK-III
eii. Viehättävän Pilotti
  YLA3, ERL-III
eie. Koistilan Taikavirna
  ERJ-I, SLA-I*, KTK-II, Vir Mva Ch, EV-I, YLA1
ee. Moon Kaihokatse
  ERJ-III, KTK-III
eei. Rajattoman Joutilas
  Ch, KTK-II, KRJ-I
eee. Jäpäkän Vanni
  KRJ-II, YLA2

iei. Mörkövaaran Laukkuvaras sai nimensä syystä - varsana se nappasi usein hoitajansa laukun ja tonki sitä herkkujen toivossa. Voiko osuvampaa nimeä keksiäkään, kuin Laukkuvarkaan? Ori oli 155cm korkea ja väriltään punarautias. Luonteeltaan se oli hankala tapaus maasta käsin, eikä sitä saanut käsitellä kuin kokeneet hevosihmiset. Hoitaessa Lateksi kutsuttu ori oli levoton ja harrasti usein steppailua, mutta selkään päästyä orista kuoriutui yhteistyöhaluinen tapaus. Se kilpaili esteillä ja koulussa hyvällä menestyksellä. Jälkikasvua Late jätti kuusi kappaletta, joista vain yksi oli tamma (Rellun isänemä nimittäin). Ori palkittiin YLA2-palkinnolla. Se menehtyi 27-vuotiaana suolikierteen johdosta.

iee. Veripiika KAT oli juuri ja juuri hevoskokoinen, 148,5cm korkea ja väriltään rautias. Tamma kilpaili esteillä- ja koulussa hyvällä menestyksellä. Tarkoitus oli kilpailla myös kenttäratsastusta, mutta veteen meno osoittautui ylivoimaisen hankalaksi ja matka tyssäsi aina siihen. Veripiika KAT oli luonteeltaan hieman itsepäinen, mutta kuitenkin kiltti. Sen piti vain testailla aina välillä omia rajojansa, eikä tamma tehnyt mitään, ellei ollut aivan pakko. Jälkikasvua se jätti neljä kappaletta - kaksi oria ja kaksi tammaa. Veripiika KAT kävi kiertämässä myös kahdessa laatuarvostelussa ja sai YLA2, sekä ERJ-III palkinnot. Se lopetettiin kunniotettavassa 29-vuoden iässä vanhuuden tuomien vaivojen myötä.

Suvussa myös
ieie. Ellenin Titta KRJ-I, YLA2, VVJ-I, SLA-I, Vir Mva Ch
eiii. Tornado HUI KRJ-I, Vir Mva Ch, KTK-I, SV-I, YLA2
eiie. Koistilan Siru KRJ-II, Vir Mva Ch, SLA-II

eeii. Tuulen Tuoma KRJ-I, Ch, KTK-III, SLA-I, KRL-II
eeee. Virnan Varini KRJ-II, KTK-III, SLA-II, YLA2
eiiii. Törkee F31M1 KRJ-I, Vir Mva Ch, KTK-II

Jälkikasvu ja jalostusinfo

Moon Syntyny Rellestää on käytössä jalostukseen. Se astuu pitkäsukuisia suomenhevosia. Jos haluat Rellun astuvan tammasi, niin ota yhteyttä sähköpostitse. ★ 01. o. Moon Snaijaaks KRJ-II, YLA2, KTK-II (s. 15.03.2015)
★ 02. t. Moon Kukkahattutäti KRJ-II, YLA2, KTK-II (s. 01.05.2015)
★ 03. t. Moon Vilttitossu KTK-II, YLA2 (s. 10.09.2015)
★ 04. o. Moon Tekosyy (s. 20.11.2016)

31.12.2016 Uudet vuodet vaan teillekin... (kirj. omistaja)

En tiedä miksi, mutta tänään teki mieli lähteä Rellulla maastoon päästelemään kummankin höyryjä. Rellu jäi sisälle syömään aamuheiniä ja heti kun päivä valkeni, varustin sen ja lähdin ratsastamaan metsään. Ei tähän aikaan kukaan vielä raketteja ampuisi... Rellu oli reipas ja alkoi laukkapätkän lähestyttyä tekemään melkeimpä koottua laukkaa paikoillaan, kun en antanut sille lupaa mennä. Vasta kun ori rauhoittui muutamaksi sekunniksi, niin hölläsin ohjia ja se oli menoa sitten! Maisema vilisi silmissä ja kyyneleet valuivat silmäkulmista viiman vaikutuksesta. Rellu puhisi tyytyväisenä laukan tahtiin. Laukkasuora loppui reilun kilometrin päästä ja ori hidasti automaattisesti siinä kohtaan. On se jotain näinä vuosina oppinut, vaikkei aina siltä tunnu.

Sitten tapahtui se, mitä aina pelkään kun rakettien myynti alkaa - erään talon kohdalla ammuttiin raketti. En tiedä kumpi pelästyi enemmän, minä vai hevonen, mutta huomasin pian jalkautuvani selästä ja Rellun katoavan takamuksen horisontissa. Roikuin kyllä ohjissa hyvän matkaa, koska irtihän ei päästetä, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Rellu teki jonkinlaisen sivuhyppyloikan, laski päänsä alas ja pukitti perään, joten minulla ei ollut mitään toivoa pysyä selässä - siellä ei olisi pysynyt edes rodeoratsastaja. Seurasi sellaista tekstiä, ettei sitä voinut tähän kirjoittaa. Ensitöikseni kävin paasaamassa hyvin kiukkuisena raketin ampujalle, joka lupasi ettei enää ikinä ammu raketteja ennen kuin siihen on lupa. Sitten soitin tallille, että Rellun saa ottaa kiinni jos se sattuu talliin tulemaan ilman kuskia. Tallityttö lupasi tulla hakemaan minut, mutta sanoin jaksavani kävellä reilun kilometrin tallille. Saisin samalla rauhoittua. Kirosin puolet matkasta kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Tallille päästyäni tallitytöt olivat hoitaneet jo Rellun - se mutusti tyytyväisenä heinää karsinassa. "Sattuiko?", oli heidän ensimmäinen kysymys, kun näkivät minut kävelemässä metsän reunasta tallia kohti. "Vähän tuntuu persauksessa, mutta onneksi on omasta takaa pehmuketta", totesin huvittuneena. Huomenna voisi kyllä paikkoja kolottaa. Ensitöikseni tarkistin, että Rellu oli kunnossa. Muutama pieni polkeama hokeista oli tullut, mutta muuten ori vaikutti ehjältä. Semmonen maastoreissu sitten... Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!

24.12.2016 Hyvää joulua! (kirj. omistaja)

"Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo", kajahti soimaan radiosta, kun avasin aamulla tallin oven. Pian se peittyi kärsimättömiin kuopimisiin ja hörähdyksiin. "Saatte saatte, ei täällä kukaan oo ruoatta jäänyt ainakaan montaa kertaa", naurahdin hevosille ja lähdin jakamaan aamuruokia. Tänään jokainen sai muutaman ekstraporkkanan joulun kunniaksi. Vaikka mitäpä nuo hevoset joulusta ymmärtäisivät?

Rellu sai tänään ansaitun vapaapäivän (vasta kolmannen tällä viikolla, hups). Ennen tarhaan menoa harjasin sen huolella ja lepertelin mamman suosikkipojalle samalla, sekä tarjosin salaa muutamaa taskuihin jemmattua heppanamia. "Älä kerro muille", supatin sen korvaan. Rellu oli varmaan kuullut tonttujen olevan tänään liikkeellä erikoisen paljon, sillä se käyttäytyi asiallisesti ja jopa rapsutti nätisti takaisin minun kyhnyttäessä sitä säästä. Yleensä se vain puree kunnolla... Harjaustuokion päätteeksi nakkasin pojalle loimen päälle ja heitin sen tarhaan. Kovin jouluinen keli ei pihalla ollut vaan tarhat olivat paikoitellen mutaiset. Rellu käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi piehtaroimassa sellaisessa kohdassa. "Hyvää joulua sullekin vaan", mutisin sille ja ripustin riimunnarun koukkuun roikkumaan. Rellu rallitteli hetken tarhaa ympäri piehtaroinnin jälkeen ja kävi sitten aamuheinille tyytyväisenä.

ps. Koska ei ole lunta, eikä tuo elukka suostu pitämään tonttulakkia, niin tässä hieno jouluinen joulukortti meiltä!

20.06.2016 Kantakirjaus (kirj. omistaja)

Eilen puunasin ja pesin Rellun kavioista korvien päähän, sillä tänään olisi sen suuri päivä - kantakirjaus! Laitoin kaulakappaleellisen loimen yöksi päälle, suojasin hännän pintelillä ja rukoilin, että Rellu ei pääsisi sotkemaan itseään mitenkään yöllä. Aamulla talliin tullessa loimi oli mytyssä nurkassa ja hevonen yltäpäältä turpeessa. Se katseli minua tyyliin "Katso äiskä, olen ollut taitava ja sotkuinen, lällällää" Muutaman kirosanan säestämänä harjasin Rellun uudestaan ja puin sille matkan ajaksi paremman loimen. "Tätä et sitten riisu tai oli viimeinen reissu sun kanssa", uhosin sille.

Matka meni hyvin ja loimi oli päällä paikalle päästyä. Kävin ilmoittautumassa ensitöikseni ja sitten vasta purimme hevoset autosta tallitytön kanssa. Itse en lupautunut Rellua esittämään, sillä jännitin niin paljon sen menestystä. Onneksi tallityttö pienen painostuksen alaisena otti tämän vaativan tehtävän itsellensä sillä ehdolla, että huonosti mennyt tilaisuus ei olisi hänen vika. Kävelyttämään sentään suostuin Rellua ennen suoritusta.

Rellu käyttäytyi oikeinkin asiallisesti ihme kyllä ja esitti parastansa. Kuten arvasin, niin sieltä tuli KTK-III palkinto pistein 65 ja erityismainintana "saisi olla hieman hoikemmassa kunnossa". Laihdutuskuuri alkaisi heti huomenna - tänään poitsu saisi palkaksi paljon herkkuja. Olin oikein tyytyväinen päivän suoritukseen ja lupasin tarjota myös tallitytölle esittämisestä bonukseksi ravintolaillan joku kerta. Rellusta kun on tullut mamman silmäterä, niin siihen ei ihan jokainen uskalla koskea, saati sitten esittää kantakirjaustilaisuudessa!

31.03.2016 Mikä päivä! (kirj. omistaja)

Olin vahingossa tuplabuukannut Rellulle tänään sekä koulustartin, että valjakkostartin. Onneksi se oli ihan luvallista ja tiesin, että hevonen kyllä jaksaisi ja parantaisi vaan, kun on ensin saanut purkaa hölmöilyenergiat ensimmäisessä startissa. Aamulla vuorossa oli valjakkoajon noviisi yhdistetty yksilövaljakoille. Rellu on ollut nyt kiva ajaa, eikä enää paina menemään kuin mikäkin ravihevonen. Juuri tosin kun ehdin menomatkalla kehua tätä tallitytölle, niin eiköhän Rellu verryttelyssä painanut ohjalle ja juossut alta pois...

Radalle mentäessä rukoilin hiljaa, että jos nyt hevonen käyttäydyt, niin saat porkkanoita koko loppuvuoden jokaisena päivänä. Rellu ilmeisesti kuuli tämän, sillä se teki hyvän radan ja oli miellyttävä ajaa kaikissa osakokeissa. Yksi pallo putosi tarkkuuskokeessa, mutta se meni omaan piikkiin, kun käänsin liian ahtaasti. Kuulin mielessäni miten valmentaja huutaa, että "Nyt akka sitä tarkkuutta sitten, ei tänne olla tultu keilaamaan". Joka tapauksessa olimme hienosti toisia ja osallistujia oli enemmän kuin kaksi - jopa 36.

Rellu sai levätä karsinassa muutaman tunnin kunnon loppukäyntien jälkeen. Se sai myös päiväheinät, kauraa ja melassivettä, sekä rentouttavaa hierontaa tallitytöltä. Kyllä sitä nyt palveltiin kuin mitäkin kuningasta... Itse raadoin koko päivän muiden hevosten kanssa radoilla ja olin aivan puhki, mutta vielä olisi edessä koulustartit. Rellua ei tarvinnut paljoa lämmitellä starttia varten. Nyt se tuntui jopa verryttelyssä siltä, että voisimme voittaa! Radalla tuli muutama pieni rike, joka johtui osaksi varmaan kummankin väsymyksestä, mutta silti mukaan tuli sieltäkin sijoitus; 8/71. Olin oikein tyytyväinen päivän saldoon, joka oli kaksi starttia ja kaksi VRS-CUP sijoitusta! Hieno Rellu paikkasi taas omistajan hölmöilyjä parhaansa mukaan. Ja kyllä, se saa ainakin loppuviikon porkkanoita joka päivä. Loppuvuodesta en lupaa mitään...

31.5.2015 Menestystä kilpakentiltä (kirj. omistaja)

Rellu on ollut niin hieno mies, ettei sanat edes riitä sitä kehumaan! Ori aloitteli siis kilpauraansa viime kuussa ja kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin. Varsinkin kouluradoilta on tullut ruusukkeita; 16 sijoitusta, joista 4 on voittoja. Rellu on myös käynyt kokeilemassa kenttäratsastusta ja rataesteitä menestyksekkäästi.

Myös Rellun jälkikasvu on pärjännyt kilpailuissa ja muutaman kerran jopa voittaneet isukki-Rellun. Sehän se jalostuksen tarkoitus kai lieneekin, että jälkikasvu on vanhempiaan vielä parempia. Hyvä saada jälkeläisnäyttöjä, jotta muutkin haluavat käyttää Rellua jalostukseen.

Rellu pärjäsi myös varsalaatuarvosteluissa upeasti; KV-I, SV-I ja EV-I. Laiska omistaja ei vain ole ehtinyt niistä kirjoittaa, joten mainitsen nyt asiasta tässä. Toivottavasti oripoika pärjää yhtä hyvin aikuisena oikeissakin laatuarvosteluissa! Mutta kaikki aikanaan ja nyt jatkamme treenaamista kilpailuita varten. Luvassa on myös pieni laidunloma jossakin kohtaa hevoselle ja omistajalle.

19.4.2015 Puunausta ja työntekoa (kirj. omistaja)

Saavuin iltapäivästä katsomaan Rellua ison porkkanapussin ja showshinen kera. Huomenna olisi jännittävä päivä luvassa - Rellu pääsee esiintymään kolmiin varsalaatuarvosteluihin samana päivänä. Se taatusti jaksaa kyllä esiintyä kaikissa ja onneksi laatuarvostelut tekevät yhteistyötä esimerkiksi rakenne- ja liikearvostelun saralta.

Rellu tuli tarhasta vastaan höristen ja kerjäsi heti porkkanoita. Myönnän, olen ehkä hieman opettanut mussukalle sitä, että minulta saa herkkuja usein. Harjasin Rellun nopeasti, suojitin ja laitoin suitset päähän. Tänään oripoika saisi juosta liinassa suurimpia energioitansa pois. Se oli eilen sen verran virtava kuulemma ollut illalla, että parempi antaa juosta ilman ratsastajaa.

Relluhan sitten juoksikin oikein urakalla, ensin liinassa ja sitten vielä irtona. Se pukitteli ja nautti siitä, että sai mennä. Pojalle tuli sen verran hiki, että treenin jälkeen vein sen suoraan pesukarsinaan ja pesin sen kunnolla shamppoolla. Eilen olinkin jo siistinyt karvat kaikkialta ja muutenkin tehopuunannut Rellun, joten nyt ei ollut pesun lisäksi muuta hommaa. Showshinea tietenkin suihkutin harjaan ja häntään niin paljon, että ne olisivat huomenna silkinpehmeät ja suorat. Paketoin Rellun huolella loimiin ja laitoin sen karsinaan. Kuten arvasinkin, niin ori piehtaroi heti. Sitä saisi hieman harmittaa, ettei loimien vuoksi saanut sotkettua itseänsä. Pyysin tallinpitäjää vaihtamaan illalla kuivan loimen . Rellu ei todellakaan saa olla ilman takkia yötä tai joudun pesemään sen aamulla.

18.4.2015 Rellun uusi kotitalli (kirj. omistaja)

Eilen näin ilmoituksen Tammisaaren hevostilasta ja siinä samassa päätin, että Rellu saisi lähteä kotoa pois ainakin hetkeksi. Sille tekisi oikein hyvää asua välillä muuallakin ja nähdä vieraita paikkoja. Ilokseni tallin omistaja ilmoitti, että voisi yhden oripojan ottaa yksityiseksi, vaikkei se ollut alkujaan tarkoitus. Pakkasin kovalla tohinalla Rellun tavarat illalla ja yritin siistiä itse hevostakin parhaani mukaan. Joku oli taas nauttinut piehtaroimisesta tarhassa...

Aamutallin jälkeen seuraavana päivänä tein vielä pikapuunauksen Rellulle ja laitoin sen kuljetuskuntoon. Talutin pojan traileria kohti, mutta se ei olisi halunnut millään mennä kyytiin. Rellu taisi aavistaa, että nyt tähän asiaan on koira haudattuna. Niinhän siihen olikin, sillä pikkupoika lähtisi isoon maailmaan ilman tuttuja hevosystäviänsä. Onneksi Rellu on kuten muutkin suomenhevoset ja sen sai koppiin herkkujen avulla.

Matka sujui hyvin ja pian olimmekin Tammisaaren pihassa. Paikka oli yhtä ihana kuin olin kuvitellutkin. Omistaja tuli heti pihaan vastaan ja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Hän esitteli paikat ja näytti, mihin voisin hevosen ja tavarat tuoda. Rellu rymyisikin jo kopissa siihen malliin, että otin sen ulos ja laitoin sille varattuun karsinaan. Oripoika huomasi heti heinät ja meni syömään niitä tyytyväisenä. "Sehän näyttää kotiutuneen heti", tallinomistaja tokaisi. "Rellu on kotonaan missä vain, kunhan sillä on ruokaa nenän edessä", naurahdin ja silitin orhin isoa vatsaa. Se saisi aloittaa laihdutuskuurin pikinmiten. Vapaa heinä ei ollut kovin fiksu idea ahneella suomenhevosella.

Kirjoitimme vielä paperit ja purin autosta Rellun roinat niille tarkoitettuihin paikkoihin. Riisuin oriltakin kuljetusvermeet ja talutin sen heinien kanssa tarhaan. Rellu veti muutaman kierroksen pukkilaukalla ympäri tarhaa ja keskittyi sen jälkeen taas heinäkasaan. "Olehan sitten nätisti", tokasin Rellulle, "tulen heti huomenna liikuttamaan sua".

02.04.2015 Kevään ensimmäiset naku-ulkoilut (kirj. omistaja)

Vihdoinkin alkaa olla jo sen verran lämmintä, että uskaltaa laittaa herkkis-Rellunkin pihalle ilman loimea. Se ei kasvata talvellakaan kunnon karvaa vaan tärisee kylmästä, jos olen yrittänyt sitä pitää pihalla loimetta. Joka tapauksessa, tänään oripoika pääsi nakuna tarhaan. Se nautti siitä täysin siemauksin ja piehtaroi antaumuksella useaan kertaan. Voitte vain kuvitella, miten mukavaa on illalla harjata pölyävää hevosta... Pääasia, että Rellulla on kivaa! Päivällä se nautti auringonvalosta ja oli saanut näköjään ystävänkin, kuten kuvasta ehkä näette. Rellu ei tuuminut mitään vaan antoi lintujen nyhtää irtokarvoja selän päältä.

Illalla ennen sisälle hakemista Rellu oli löytänyt oikein märän kohdan tarhasta ja ottanut kaunistavan mutakylvyn. Vein sen siis suoraan pesupaikalle pesulle. Vaahdotin shamppoon oikein hyvin ja hetken kuluttua huuhdoin sen pois. Mutakerroksen alta paljastui oikein siisti hevonen. Loimitin Rellun hyvin ja sidoin karsinassa kiinni, ettei se menisi heti piehtaroimaan loimiansa turpeiseksi. Mikään ei ole inhottavampaa, kuin märkä ja turpeinen loimi. Kun ori oli kuivanut riittävästi, niin otin loimet pois ja päästin Rellun vapauteen. Se hyökkäsi heti iltaheiniensä kimppuun eikä ainakaan vielä hoksannut piehtarointia. Huomenna se varmaan näyttää taas samalta, mutta olkoot.




21.12.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Veera

Ratsukko oli maneesissa jo alkuverkat suorittanut, kun saavuin joten pääsimme heti aloittamaan. Tällä kertaa Rellu ei ollut ihan yhtä virkeänä kuin edelliskerran estevalmennuksessa ja ratsastaja saikin pilkkiä sen päätä kokoajan ylös. Ensiksi pyysin ratsukkoa näyttämään kootut askellajit niin, että lyhyet sivut koottua käyntiä, toinen pitkä sivu koottua ravia ja toinen laukkaa. Kootut askellajit näyttivät Rellulta luonnistuvan. Vaihdoimmekin tehtävää niin, että ravissa tuli tehdä ensiksi avotaivutus, keskellä pitkää sivua suoristus ja sulkutaivutus. Laukassa tuli tehdä vain sulkutaivutus ja suoristus. Ravissa avo ja sulku sujui, mutta laukassa sulkutaivutuksen kanssa oli hieman probleemaa. Tätä hienosäädimmekin tovin, kunnes se alkoi sujumaan. Lopuksi käskin ratsukkoa tekemään kahdeksikkoa laukassa niin, että keskellä tehtiin laukan vaihto ja päädyissä tehtiin ravin kautta pysähdys, peruutus ja peruutuksesta laukan nosto. Rellulle tässä vaikeinta näytti olevan peruutuksesta laukan nosto, mutta muutaman toiston jälkeen sekin rupesi sujumaan.

18.12.2016 Estevalmennus, valmentajana Veera

Rellu oli ratsastajansa kanssa jo maneesissa verryttelemässä, joten jouduinkin heille kiireellä jo esteitä kasaamaan! Onneksi maneesissa oli muutama este jo valmiina, joista muokkasin tälle päivälle muutaman sopivan esteen ja lisäsin vielä muutamat puomit pääty-ympyröille. Ratsukko saikin esteitä kasaillessani alkuverkat tehtyä loppuun ja pääsimme aloittamaan valmennusta. Pyysin ratsukkoa alkuun tulemaan hieman pääty-ympyröille asetettuja puomeja, jotka olivat toisessa päässä raviväleillä ja toisessa laukkaväleillä. Rellu osasi selkeästi asetella jalkansa paremmin laukkapuomeilla, kuin ravi. Tämän jälkeen ratsukko otti muutaman verkkahypyn ristikolla alle, ennen kuin ohjeistin pienen radan ratsastajalle. Vaikka esteitä oli vain kolme, niin saatiin siitä muodostettua viiden esteen rata, jossa esteet tultiin hieman eri suunnista. Myös puomit olivat mukana. Rellulla riitti vauhtia ja kehotinkin ratsastajaa kääntämään rohkeasti orin ennen estettä vaikka ympyrälle, jos tuntuu, että vauhti ei ole enää hänen hallittavissaan. Tämä auttoikin ratsastajaa saamaan oria hieman kuulolle, vaikka muutaman kerran tämä saikin vääntää orin kanssa siitä, että käännytäänkö ympyrälle vai ei. Yleisesti ottaen valmennus meni hyvin ja Rellu hyppää hyvällä tyylillä!

13.10.2016 Estevalmennus, valmentajana Petra Koivulahti (kirj. omistaja)

Tänään valmensin ennestään tuttua ratsukkoa. Jos viime kerralla Rellulla oli liikaa virtaa, niin tänään sitä sai potkia eteenpäin. "En todellakaan tiedä mikä tätä hevosta vaivaa", ratsastaja hikoili taas selässä, "yleensä esteillä mennään kovaa ja koulua vääntäessä laahustetaan eteenpäin". Tänään harjoituksena olivat sarjaesteet. Ensin puomeina ja loppua kohden hieman korotettaisiin. Toisella pitkällä sivulla oleville puomeille mahtui kaksi pitkää laukka-askelta väliin ja toisella kaksi lyhyttä. Tarkoitus on käyttää lyhyet sivut laukan säätelyyn. Rellulla onnistui tänään lyhentäminen hienosti, mutta pidentämään se ei meinannut millään suostua. "Otappa kuule pari reipasta kierrosta uraa pitkin laukkaa ja laita se töihin kunnolla", kehotin ratsastajaa, "pohkeita, raippaa, mitä vaan, kunhan se reagoi!" Ratsastaja teki työtä käskettyä ja sai hevosen vihdoin heräämään koomastaan. Harjoituskin alkoi sujua lopulta kumpaankin suuntaan. Annoin ratsukon vetää hetken henkeä ja korotin samalla esteet ristikoiksi. Nyt Rellun ongelma oli laukan lyhentäminen. "Tää on tyypillinen mies, ei osaa keskittyä moneen asiaan kerralla", ratsastaja nauroi harjoitusten välissä. Töitä saivat kaikki kolme valmentajasta lähtien tehdä, mutta uskokaa tai älkää, lopussa päästiin harjoitus lähes täydellisyyttä hipoen 70cm esteillä. Sen jälkeen ratsukko sai luvan loppuverryttelyyn ja potkin heidät taas maastoon kävelemään loppukäynnit.

05.10.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Petra Koivulahti (kirj. omistaja)

Saapuessani maneesille ratsastaja käveli puuskuttavalla hevosella ympäri kenttää pitkällä ohjalla. "Me tehtiin jo alkuverkka, tänään oli semmonen päivä että juostiin alta pois urakalla, yleensä tää on patalaiska koulua vääntäessä", ratsastaja totesi. Mahtaakohan parivaljakko jaksaa enää valmennusta, jos alkuverryttely on ollut noin rankka? Annoin heidän kävellä vielä hetken ja sitten kerroin, mitä tänään tekisimme. Lyhyet sivut koottua askellajia (ensin käynnissä, sitten ravissa), toisella pitkällä sivulla avotaivutusta ja toisella kaksi laukannostoa. Jouduin muutamaan kertaan selittämään asian ratsastajalle, jotta hän ymmärsi mitä tehdä. Tästä tulisi pitkä valmennuspäivä Moondancessa... Rellu suoritti tehtävää hyvin ja keskittyi asiaan. Ainoa oli, että kootut askellajit olisivat saaneet olla enemmän koottuja. Ratsastajan istunnasta löytyi myös pientä moitetta. Tehtävää tehtiin kumpaankin suuntaan jokusen kerran. Kun sain mielestäni lähes täydellisen suorituksen, niin annoin luvan pienille välikäynneille. Sen jälkeen ratsastettiin kahteen kertaan vaativa b:n rata. Ensimmäisellä kerralla jaoin suullista palautetta koko radan ajan ja toisella kerralla kirjoitin tuomarin roolissa paperilla. Pientä hiomista löytyi kummastakin suorituksesta, mutta olin ihan tyytyväinen suorituksiin. "Kyllä näillä sijoituksille pääsee", totesin lopussa. Ratsastaja ja hevonen olivat suhteellisen puhki suorituksen jälkeen ja pyysin heitä lähtemään maastoon kävelemään loppukäynnit.

14.10.2015 Estevalmennus, valmentajana Saika

Jo alkuverryttelyissä misery sai kyllä aika reippaasti pidellä ratsuaan, joka innostui kentän keskellä nököttävistä esteistä reippaasti. Ensimmäiset pienet hypyt sujuivat loistokkaasti, sillä Rellun kanssa ei nähtävästi tarvinnut pelätä esteelle lähestymistä ja sen ylittämistä, kunhan vain misery muisti ratsastavansa oria. Välillä sitä joutui kuitenkin patistamaan eteenpäin, kun ori meinasi oikaista esteen ohi miseryn unohtaessa pitää käden ja pohkeen aktiivisena ennen hyppyä. Kun misery rupesi muistamaan kaikki ne huutelut, mitä valmentajan suusta nyt saattoikaan kuulua, alkoi Rellukin kuuntelemaan miseryä hieman tarkemmin. Kun otettiin ensimmäinen ratatehtävä käyttöön, oli Rellu jo intoilemassa liikaakin esteeltä esteelle, jolloin miseryn oli pakko olla tarkkana apujensa kanssa, ettei suomenhevonen vain lähtenyt viipottamaan omin päin minnekään. Oksereilla Rellu unohti välillä venyttää itseään tarpeeksi, jolloin puomit kolahtelivat jalkoihin ja laskeutuminen oli kömpelö, mutta ratsukko ei sitä jäänyt huolehtimaan. Jo seuraavalla toistolla oli Rellu paremmin miseryn apujen alla, jolloin hypyt alkoivat näyttämään sulavilta ja Rellu taipui käännöksissä ja venyi joustavasti oksereilla. Muutaman toiston jälkeen ratsastuksesta ei löytynyt paljoakaan korjattavaa, joten päätimme lopettaa siihen tällä kertaa.

09.10.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Saika

Tasaisen varmasti kenttää ravaava Rellu oli hauskaa vaihtelua aiemmista valmennettavista, joiden kanssa sai varoa omaa paikkaansa. Ensimmäisenä tehtävänä oli aktivoida tummaa oria avotaivutusten avuilla, ja miserykin pääsi heti alkuun työskentelemään reippaasti. Rellu oli ikävällä tuulella ja etupainoisena hevosena painoi kuolaimelle ja nojasi kovasti ratsastajan käteen, mutta onneksi misery tiesi paremmin – aktiivisen pohkeen ja puolipidätteiden avulla hän sai jopa ilman valmentajan apua pidettyä oriin pään ylhäällä jopa verryttelyraveissa. Kun alkuverryttelyt oli hoidettu, Rellu taipui kevyesti ja rupesi jopa kannattelemaan itse omaa päätään, otettiin toiseksi tehtäväksi vastalaukannostot. Alkuun miseryn antamat selvät avut olivat Rellulle kuitenkin yhtä kidutusta, kun ori ei näyttänyt jaksavan nostella jalkojaan kunnollisesti. Kun misery kuitenkin jatkoi tiukkojen apujen antamista, nousi vastalaukka sujuvasti ja ori liikkui eteenpäin venyttäen askeltaan entistä enemmän. Viimeinen valmennustehtävä oli vain lisää Rellun taivuttelua, eikä ori pistänyt kummemmin vastaan – kuunteli vain tarkkaavaisesti ratsastajan antamia apuja. Jättäessäni ratsukon yksin kentälle verryttelemään viimeisiä, oli Rellu paljon reippaampi kuin valmennuksen alussa, joka oli harmi – en päässyt näkemään oria kunnon liikkeessä.




06.12.2015 Tarinaestekilpailu (kutsu), 70cm (1/2)

Tehtävänanto: Kuvaile osallistumisessasi teidän kilpailusuoritustanne kyseisen lajin parissa. Voit myös kirjoittaa aiheesta runon. Huumorin käyttö on aina sallittua, mutta mukaan saa tulla vakavallakin mielellä.
Tarina: Mamman rellestäjä esteitä loikki,
pieni pelleilijä katkoi puomeja poikki.
Tänään ei mennyt suoritus nappiin,
vaan meille tuli lujaa takkiin.
Pahoittelen aiheutetusta tuhosta,
ei tuottanut suoritus toivottua tulosta.

12.07.2015 Tarinaestekilpailu (kutsu), 90cm (22/22)

Tehtävänanto: Kirjoita vähintään 10 sanainen kommentti radastasi niin, että jokainen sana alkaa hevosesi nimen tai lempinimen ensimmäisellä kirjaimella.

12.07.2015 Tarinaestekilpailu (kutsu), 80cm (1/3)

Tehtävänanto: Mitä tehdä kun hevonen ei suostukaan kilpailupaikalla ulos trailerista? Kerro kuinka sait houkuteltua aristelevan tai jääräilevän hevosesi ulos trailerista, vai saitko ollenkaan?

07.06.2015 Tarinaestekilpailu (kutsu), 110cm (5/11)

Tehtävänanto: Sana-aukkotehtävä. Sinusta on kirjoitettu skandaalinkäryinen lööppi erääseen nimeltä mainitsemattomaan juorulehteen. Kerrot kilpailevan lehden toimittajalle oman näkemyksesi kisapäivän tapahtumista. Tai itse asiassa tämä toimittaja on jo kirjoittanut jutun muutamaa sanaa vaille valmiiksi. Keksi puuttuvat sanat seuraavassa järjestyksessä: verbi, substantiivi, verbi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi (henkilö; julkkis), verbi, adjektiivi. Hupaisin tuotos voittaa.
Tarina: Mikä on lempinimesi? – Satulahuopa.
Mitä teet mieluusti vapaa-ajallasi? – Riehun kaurasangolle ja tykkään myös piehtaroida ratsastajalle.
Paras asia, jonka saa rahalla? - Ehdottomasti karsina.
Mikä on mielestäsi tärkeintä elämässä? – Porkkana ja raippa. (Tuomarin kommentti: Veti kyllä suupieliä ylöspäin tämä lausahdus. Hyvin kurinalaista elämää arvostaa tämä lasten idoli näemmä :D)
Terveiset faneillesi? Olette uskomattoman värikkäitä ja kujeilevia, kun olette pysyneet mukanani kaiken tämän ajan. Uskokaa unelmiinne, niin teistäkin voi jonain päivänä tulla nopeita ja pyöreitä kilparatsastajia!

07.06.2015 Tarinaestekilpailu (kutsu), 120cm (1/9)

Tehtävänanto: Sana-aukkotehtävä. Sinusta on kirjoitettu skandaalinkäryinen lööppi erääseen nimeltä mainitsemattomaan juorulehteen. Kerrot kilpailevan lehden toimittajalle oman näkemyksesi kisapäivän tapahtumista. Tai itse asiassa tämä toimittaja on jo kirjoittanut jutun muutamaa sanaa vaille valmiiksi. Keksi puuttuvat sanat seuraavassa järjestyksessä: verbi, substantiivi, verbi, substantiivi, adjektiivi, substantiivi (henkilö; julkkis), verbi, adjektiivi. Hupaisin tuotos voittaa.
Tarina: Mikään, mitä minusta on taannoin kirjoitettu, ei pidä paikkaansa. En todellakaan ole koskaan elämässäni kaahottanut ratsureimalla, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka niin tekevät. Sen sijaan myönnän, että joskus saatan hieman innostua lentämään vesiesteellä. Se saa kuitenkin oloni varsin ruudulliseksi joten pyrin pidättäytymään kyseisestä ajanvietteestä. Kyllä, olin yökerhossa Antti Tuiskun kanssa, mutta tarvitseeko siitä tehdä niin suurta numeroa? Me vain lauloimme vähän ja pidimme hauskaa. Sitä paitsi kisapäiväni oli niin surkuhupaisa, että sellaisen jälkeen pieni irtiotto tulee ihan tarpeeseen. (Tuomarin kommentti: Onkohan koskaan aukkotehtävään saatu näin montaa sanaa, joka sopii aiheyhteyteen täydellisesti? Hauska kokonaisuus, etenkin laulaminen yössä Antin kanssa sai aikaan huvittuneen naurahduksen lukijassa. :D)

10.05.2015 Tarinakoulukilpailu (kutsu), Helppo B (7/30)

Tehtävänanto: Miltä ratsusi maistuisi, jos se olisi jäätelö? Olisiko se ällöttävän suloisen makea kinuskituutti taivaallisella suklaarouhepäällysteellä? Tai ehkä kiukkuisen tulinen salmiakkijätski? Vai kenties sittenkin pirtsakka ja konstailematon appelsiinimehujää? Tekstin maksimipituus 50 sanaa.
Tarina: Jos Rellu olisi jäätelö, niin siihen pätisi sanonta "moni jäätelö päältä kaunis". Ulkokuori olisi suussa sulavaa suklaata vaaleanpunaisiin strösseleihin upotettuna. Makean kuoren alta paljastuisi kuitenkin kirpeä sitruuna ja tulinen salmiakki, joka saisi naaman vääntymään irvistykseen - ellet sitten pidä erikoisista mauista, kuten minä.

11.04.2015 Tarinaestekilpailu (kutsu), 80-90cm (3/8)

Tehtävänanto: Harjoituskilpailujen teemaan kuului myös olennaisesti jouluinen varustus. Kuvaile yhdellä lauseella tai vaihtoehtoisesti pienellä runolla kisavarustustanne. Tonttulakkihan on aivan ehdoton, vai onko?
Tarina: Ratsukko näytti siltä, kuin se olisi törmännyt joulupukin ja porojen kanssa ennen paikalle saapumista - oli punaista nuttua, poronsarvia, lahjapaketteja säkki täynnä ja Petterin punainen nenäkin löytyi ratsastajalta.


Hoito-ohjeet ja varusteet

Ruokinta
A: 1kg kuivaheinää
0,5l Sport-täysrehua
porkkanoita/kuivaa leipää

AP ja IP: 2kg kuivaheinää

I: 4kg säilöheinää
1l Sport-täysrehua
1dl öljyä
1dl pellavaista turvotettuna
1dl kivennäistä
1rkl merisuolaa
1 mitta ADE-vitamiinia
Loimitus
- Sadekeli (alle +10 astetta): ohut vuoreton sadeloimi
- Sadekeli (alle +5 astetta): fleecevuorellinen sadeloimi
- Pakkanen (yli -5 astetta): kevyttoppaloimi
- Pakkanen (yli -10 astetta): toppaloimi
- Pakkanen (yli -15 astetta): paksumpi toppaloimi
- Pakkanen (yli -20 astetta): sisätoppis ja paksumpi toppaloimi
- Talliin (yli -5 astetta): sisäloimi
- Talliin (yli -15 astetta): sisätoppis

Muuta huomioitavaa
- Riimu pois tarhassa
- Tarhaan aina putsit eteen

Sileällä työskentelyyn

Esteratsastukseen

© VRL-01080 | Ulkoasu NM (muokkaus & hevosten ulkoasu misery.) | Kuvien © VRL-01080 (rakennekuva lupa on) Kuvien hevonen ei liity mitenkään näihin tietoihin