23.11.2009 misery ja Verjvala ja Taikajoen Heretic muuttivat tänään virallisesti tänne Routasydämeen. Mukana tuli tietenkin suuri määrä tavaroita ja muutama remonttimies Moondancesta. Tallista tulee varmasti upea pienen pintaremontin jälkeen.
Marraskuun viimeisiä päiviä ja lunta satelee taivaan täydeltä. Liinakko suomenhevosori laukkaa umpihangessa korskuen... Ja puhelin soi. Kuka kehtasi herättää minut kuukauden ainoana vapaapäivänä? Nopea vilkaisu ulos, jossa vettä satoi taivaan täydeltä ja lumihangista ei ollut tietoakaan, sai minut entistä vihaisemmaksi. Auta armias jos siellä on joku yksityisen omistaja, joka ilmoittaa että hänen mussuaan ei sadekelillä saa tarhata, muistathan sinä sen vastuullisena tallinomistajan? Sekunnin murto-osan pohdin vastaamatta jättämistä, mutta ammattimaisuuteni ei sallinut sitä. Langan toisessa päässä oli pikkuserkkuni Maarit ja kauhukuvina silmissäni vilahtelivat sukujuhlat. En tiedä oliko yhtään parempi se, että hän ilmoitti minun perineen sedältäni Pertiltä hevostallin. "Kiitos, mutta ei kiitos. Noita hevosia on kertynyt jo ihan riittämiin..." Kohteliaisuussyistä ja johtuen siitä, että sukulaiset ovat hyvinkin päättäväinen laji, istuin pian autossa matkalla kohti Hankasalmea.
Tuskin olin saanut autoa pysäytettyä, kun Maarit jo kailotti moikat ja tuli rutistamaan minusta viimeisetkin ilmat pihalle. Tervehdin kohteliaasti ja ehdotin, että lähtisimme heti katsomaan paikkaa, sillä aikatauluni oli niin tiukka (oikeasti oli kiire takaisin nukkumaan ja tekemään rästiin jääneitä kotitöitä. Tai niitä tekemään ei kyllä ollut mitään kiirettä tarkemmin ajateltuna). En tiennyt mitä odottaa ja siksi näky sai minut hieraisemaan silmiäni. En ole hetkeen nähnyt näin idyllistä paikkaa punaisine talleineen ja kunnon lautatarhoineen. Se oli aivan eri luokkaa kuin omistamani suuret tallit ja niiden laitosmaisuus. "Tällänen tää sitten ois, Pertti halusi sen siulle antaa, sillä siehän oot kova hevostyttö", Maarit kertoili ja puolet hänen puheestaan meni ohi korvieni. Eräässä tarhassa käyskenteli kaksi suomenhevosta. Toinen oli kaunis pitkäharjainen tamma ja toinen sympaattisen oloinen ruuna. "Nuo kuuluvat myös siulle, siinon Routasydän ja Ekoteko". Jotenkin tässä taas kävi niin, että olin kahden uuden hevosen omistaja ja sen lisäksi omistin vielä kolmannenkin tallin. Miten ihmeessä?
Pertti-vainaa oli kirjoittanut lähes vihollisen tekstiä hevosistaan, tallista ja historiasta. Sitä lueskellessa meni kauankin aikaa ja siinä vierähti koko vapaapäivän loppu - se niistä unista. Pieni ote tekstistä; Tilalla oli ennen parikymmentä lypsylehmää, silloin kun vielä vanhempani sen omistivat ja minä olin poikanen. Tila oli siihen aikaan valtavan suuri ja kylän tuottavin, oikea ylpeyden aihe. Vanhempien kuoltua koitin pyörittää navettaa muutaman vuoden, mutta lehmät eivät olleet juttuni. Sen sijaan hevosia olin käynyt naapuritiloilla hoitamassa lähes päivittäin ja oli aika toteuttaa pitkäaikainen haaveeni - perustaa hevostila. Lehmät saivat väistyä hevosten tieltä ja navetasta kunnostettiin sen aikainen hieno talli. Eihän se nykypäivänä enää hieno ole, eikä edes moderni, mutta kodikas se on kuin mikäkin! Remontti tehtiin sisätiloihin, sillä tahdoin edes jotain vanhempieni tekemää säilyttää. Niimpä rakennus näyttää edelleen navetalta, mutta harras toiveeni on, ettet mene sitä muuttelemaan. Tallirakennus valmistui tarkalleen ottaen 10.11.1990. Ensimmäinen hevoseni on Routasydän, se joka nyt siellä tarhassa käyskentelee, ruunikko pitkäharjainen tamma. Se toimi ennen metsätöissä ja nykyään ihan ratsun hommissa. Toinen hevonen, joka tilalla vielä elelee, on ruuna Ekoteko. Se on lähinnä kärryhevonen ja siitä voisi tulla hieno valjakkohevonen ajan kanssa.
Enpä malttanut olla kauaa poissa uudelta talliltani, vaan heti seuraavana päivänä pakkasin osan tavaroista mukaan ja jälleen auton nokka kohti Hankasalmea. Talli oli kirjaimellisesti korvessa, sillä lähin asfalttitie oli 30km matkan päässä ja se väli oli vain hiekkatietä ja lopuksi aika rehevöitynyttä metsäautotietä. Ajattelin itsekseni kärsiessäni autonromulla huonoa tietä, että ensimmäisten tehtävien joukossa oli ehdottomasti tien kunnostus. Tai uuden auton ostaminen.
Tallirakennuksessa on kymmenen karsinaa, joista yksi on suurempi karsina. Siitä ajattelin varsomiskarsinaa, jos vaikka joskus iloisia perheenlisäyksiä sattuisi tulemaan. Loput karsinat kaipasivat huolellisen pesun, mutta muuten olivat hyvässä kunnossa. Ihmettelin juoma-automaatteja, mutta samalla kiitin niiden olemassaolosta. Olikohan niitä muka jo noin varhain vai onko tallia kunnostettu sen jälkeen? Jälleen kysymyksiä, joihin ei koskaan kukaan vastaa. Pertti-vainaa oli aika erakoitunut hevostensa kanssa, eikä hänellä käynyt koskaan sukulaisia kylässä. Tunsin pienen omantunnon piston, sillä empä itse useasti käynyt täällä peräpitäjillä. Satulahuoneen virkaa toimitti pieni huone, joka pitäisi ehdottomasti kunnostaa. En muuten saisi kaikkia hevosten romppeita mahtumaan mihinkään. Lantalaan oli vaikea kulku ja tuskailin jo sitä, että joudun painavia kottikärryjä työntämään vesisateessa pihan poikki.
Jälleen otteita vihosta - tai pitäisikö sanoa kirjasta; Kenttää ei kymmeneen vuoteen ollut ja pellot ja maastot olivat ainoat ratsastuspaikat. Vuoden 2001 syksyllä oli vihdoin varaa ja järkeä rakennuttaa kenttä. Silloin tallissa asusteli muutama yksityinen ja yhteisesti kustannettiin kenttä. Samalla myös tarhat saivat kunnon aidat ja portit, sillä olin kyllästynyt hevosten karkailuihin. Erityisesti Ekoteko on kova poika karkailemaan. Varoitan jo nyt, tiedän että tulet kyllä asian vielä huomaamaan. Naapurissa muuten asuu kiukkuinen naapurinsetä Teppo, hän ei siedä yhtään hevosia ja saattoi myöskin joskus käydä laskemassa hevosia irti.. Ja sitten vaati kustannuksia, kun hevoset juoksivat hänen pelloileen. Suosittelen, että yrität tehdä välirauhan!"
Tähän väliin täytyy kertoa, että naapurinsetä Teppo tuli heti ensimmäisenä päivänä kyselemään, että mikäs minä olen naisiani. Kerroin kohteliaan piikittelevästi muuttavani tänne kymmenen hevosen kanssa. Voi sitä ilmettä, Tepon naama vaihtoi väriä valkoisesta punaiseen ja leuka valahti lähes maahan asti. Hän lupasi tehdä elämästäni helvettiä, jos todella muuttaisin hevosineni tähän pitäjään. Ihan kuin yksi Teppo pystyisi suunnitelmani muuttavan - sitä sopinee yrittää.
Kävelin pitkin kenttää ja tutkin sen tarkalleen, suurinpiirtein jokaisen hiekanmurun. Kenttä vaikutti olevan yllättävän hyvässä kunnossa ja yllätyin oikein siitä. Myöskin tarhat olivat pysyneet kunnossa, mitä nyt aitaa sieltä sun täältä hieman jyrsitty ja portin edusta oli yhtä mutavelliä. Ihan ymmärrettävää, sillä tallissa on asunut ahneita suomenhevosia, jotka odottavat portilla kärsimättöminä pääsyä sisälle tai ruokiaan. Ainakin niin kuvittelin, kun vilkaisin hieman pyöreää (=todella lihavaa) Ekotekoa.
Tallilla ei ole ollut koskaan virallista nimeä ja Pertille se on ollut vain yksinkertaisesti hevostalli tai konila. Muut ovat sitä Perttiläksi kutsuneet ja mielestäni se ei oikein ollut hyvä nimi. Pitkään pohdin tallille nimeä, kunnes eräänä päivänä Routasydäntä, tallin ensimmäistä asukasta (jos lehmiä ei laskettu mukaan), harjaillessa keksin sen. Tallista tulisi ehdottomasti Routasydän tamman mukaan. Täytyy myöntää, että osaksi syy oli myös se, että rakastan Sentencedin Routasydän-kappaletta ja se soi aina päässäni, kun katson tuota rautiasta tammaa. Eihän sekään ole maailman paras tallin nimi, mutta kerrankin olin itse edes hetken tyytyväinen älynväläykseeni.
"Tilan on aikoinaan rakentaneet isovanhempani omalle maatilkulleen. Isäni työskenteli alkuunsa kesät tilalla ja myöhemmin isovanhemmat siirsivät tilan virallisesti isäni nimiin - eivät he enää 70-vuotiaina jaksaneet tilaa pyörittää. Kuten kerroin, perin tilan vanhemmiltani myöhemmin peltoineen ja metsineen." Tilalle kuuluu muutama pelto, joita käytetään laitumina, sekä hieman maita ja mantuja, lähinnä metsiä ja aivan pieni lampi pihan perällä.
Ensimmäisellä maastolenkillä olin tapani mukaan lähes eksyä, kun jäin ihailemaan kauniita metsiä ja upeita peltomaisemia. Maastoja tallin lähettyviltä löytyy vaikka muille jakaa ja niiden monipuolisuus oikein yllätti. On kangasmaastoja, kuusimetsiä ja koivumetsiä ja sekametsiä (sen mitä tunnistin niitä huonolla biologian opiskelulla), on suota ja hiekkakuoppia, paljon peltoja ja upeita järviä. En yhtään ihmettele, kun Pertti kertoi tallin sijaitsevan upealla paikalla. Enkä myöskään mieti enää, miksi kenttä rakennettiin niin myöhään. En varmaan malta vääntää kentällä hetkeen koulua, kun ympärillä on niin upeita maastoja. Kauhulla muistelen nyt, miten vähällä olin olla vastaamatta aamuiseen puheluun. Onneksi vastasin ja kiitos sinulle Pertti, että uskoit tämän upean paikan hoiviini!
Routasydämen ylpeänä omistajana on misery. Tervetuloa tutustumaan tarkemmin meidän lämminhenkiseen maalaistalliin.