Moondancen aattovaellus 24.12.2015

"On hanget korkeat, nietokset, vaan joulu, joulu on meillä! On kylmät, paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuuloset, vaan joulu, joulu on meillä.."

Moondance jatkaa joulumielen jakamista vaelluksen merkeissä aattoaamuna. Lähdemme tallin pihasta noin kello 10.00 ja vaellamme pienelle metsämökille tunnin ajan. Mökillä hevoset saavat heinää ja ihmiset pipareita, glökiä ja sämpylöitä. Takaisin palaamme hieman nopeampaa reittiä ja aikaa siihen menee noin 30-45 minuuttia. Tallilla on vieraillut joulutontut vaelluksen aikana ja jokaiselle ratsastajalle on luvassa vielä pieni lahjapaketti!

Jokainen saa osallistua joko omalla hevosellaan tai tulla tallin hevosella. Tarkoitus on mennä kaikissa askellajeissa, joten hevosten täytyy pysyä ratsastajien hallinnassa - se on ainoa vaatimus reissulle. Kirjoitan itse ensin pienen tarinan vaelluksen kulusta ja sitten jokainen osallistuja saa tarinoida omat kertomuksensa. Mitään merkkimäärää ei ole ja tarina saa olla vaikka runon/piirroksen muodossa, jos sikseen tulee. Toivotan kaikille oikein hauskaa joulua!




Vaelluksen kulku

Edeltävänä iltana mietin, että mitähän aattoratsastuksesta tulee, kun ulkona sataa vettä. Yön aikana sade oli onneksi vaihtunut lumisateeksi ja aamulla oli maisema kauniin valkoisen lumen peitossa. Vaellukseen osallistuvat olivat saapuneet paikalle ja odottivat valmiina tallissa. Satuloin nopeasti oman ratsuni, Moon Ainokaisen, ja matka oli valmis alkamaan. "Ovatko kaikki valmiina?" kysyin vielä pihassa osanottajilta. Sain myöntävän vastauksen, joten ohjasin Kaisan turvan kohti metsäpolkua ja lähdimme matkaan.

Lumi narskui ihanasti kavioiden alla ja pieniä hiutaleita leijaili hiljakseen taivaalta alas. Hevoset huurusivat hieman pakkasilmaa vasten, sillä olimme jo ottaneet ravia ja reippaan laukkapätkänkin metsäautotiellä. Tällä hetkellä vaelsimme taas lähes umpihangessa (jota ei onneksi kovinkaan paljoa ollut) kohti metsämökkiä, joka häämöttikin jo näkyvissä. Sinne päästyä hevosilta höllättiin vatsavyöt ja vaihdettiin suitset riimuun, jotta hevoset saisivat jäädä syömään heiniä meidän oman evästauon ajaksi puuhun sidottuina.

Kaikilla oli vatsat enempi tai vähempi täynnä jouluherkkuja, joten ei muuta kuin takaisin hevosen selkään. Takaisin päin lähdimme hieman lyhyempää reittiä. Otimme taas ensin pientä hölkkää ja sitten reippaamman laukkapätkän metsätiellä. Lumi pöllysi kavioista ja viima suhisi korvissa. Välillä katselin taaksepäin, että onhan porukka vielä kasassa. Kaikki pysyivät hyvin menossa mukana ja yksi jos toinen hymyili selässä tyytyväisen näköisenä. Loppumatkasta otimme vielä hieman hölkkää ja sitten kävelimme pidemmällä ohjalla kotiin - tai ainakin ne kävelivät, joiden hevonen suostui siihen.

Tallilla hevoset riisuttiin reippaasti ja loimitettiin lämpimästi. Ne jätettiin karsinoihin syömään heinää. Keräsin ihmiset kasaan ja jaoin heille vielä pienet lahjapaketit, jotka tonttu oli jättänyt tallin toimistoon. "Hyvää joulua kaikille", huikkasin lähtiessäni tekemään tallihommia.

Osallistujat

misery. - Moon Ainokainen
Kaisa lähti pirteänä lenkille jonon kärjessä. Se oli aluksi hieman turhankin reipas ja kuski sai pidätellä, jotta muut ratsukot pysyivät perässä. Keinuhevoslaukka luottoratsu Kaisalla lumisella metsätiellä oli paras tapa viettää aattoaamu. Kotio päin mentäessä oli Kaisalla taas kova kiire, eikä se olisi malttanut kävellä pitkällä ohjalla. Muu porukka sai välillä ottaa meitä ravilla kiinni. Kaisa on yleensä patalaiska, mutta otti ilmeisesti turhankin tosissaan tämän reissun vetämisen. Kotona tamma sai ylimääräisiä porkkanoita, sillä käyttäytyihän se varsin mallikkaasti. Kaisa jäi tyytyväisenä rouskuttamaan heiniä ja porkkanoita loimikerroksen alle karsinaan.

Emmi V. - Kärmeniemen Vermont
Vaelluksemme Moondancessa alkoi oikein mukavasti; otimme melkein heti alkuun ravia ja pienen laukkapätkänkin metsäautotiellä. Minä itse siis ratsastin omalla suomenhevosellani Rontilla, jonka kimo väritys sopi loistavasti päivän talviseen, ihanaan lumimaisemaan. Vaelsimme sitten vähän aikaa ainakin minun makuuni harmittavan ohuessa hangessa, jonka jälkeen saavuimmekin jo kesämökin luokse. Mökillä hevosten satulavöitä löysättiin hiukan ja heinän syömisen helpottamiseksi niiden suitset vaihdettiin riimuihin. Lisäksi hevoset sidottiin puihin kiinni siksi aikaa, kun me ratsastajat pitivät evätauon. Evästauollakin kaikilla oli selvästi hauskaa!

Takaisin hevosten selkään kapusimme vatsat täynnä jouluherkkuja. Useimmilla vaelluksen hevosilla oli kiireempi kotiin päin, ja ainakin minä sain pidätellä Ronttia toden teolla vaikka yleensä sitä ei tarvitse Rontin kanssa tehdä. Metsätiellä ravailimme taas ja otimme vähän nopeamman laukkapätkän. Tämä reitti kotiin oli lyhyempi kuin se, mitä pitkin kuljimme kesämökille. Ravi- ja laukkapätkien johdosta kaikki ottivat hevostensa kanssa käynnille ja jotkut myös antoivat hevosilleen pitkän ohjan - ainakin ne, joiden hevoset pysyivät rauhallisena vielä kotimatkallakin.

Milja - Dose of Dope
Aattona otettiin suunnaksi suokkitalli suuri,
kävi meillä nimittäin tosi hyvä tuuri.
Moondancessa kun aattovaellus järjestettiin,
oli tervetulleita kaikki mineistä jättiläisiin.

Ratsuksi mukaani lähti Donna-tamma,
koska Kuiskusta tulee pian taas mamma.
Ei parane tässä vaiheessa enää liikaa rehkiä,
vaan tehdään kotona rentoja kävelyretkiä.
Mutta Donnalle uudet maisemat tekevät terää,
onhan tamma jo lomaillut tarpeeksi tällä erää.

Matka taittui iloisissa merkeissä,
kun oli nauru kaikilla herkässä.
Lunta leijaili maahan hiutaleina hentoina
ja me saimme Donnan kanssa olla ihan rentoina.
Osa hevosista kävi muita kuumempana,
mutta nauru vain raikui entistä suurempana.

Tallille kun palattiin retkipolulta,
löytyi jokaiselle paketti joulutontulta.
Pian olikin jo aika kiittää ja kumartaa,
sekä oikein hyvää joulua toivottaa!

Noora - Moon Surusilmä
Olisin jouluaamun kuitenkin töissä, joten lupauduin lähtemään peränpitäjäksi tallinomistajan järjestämälle jouluvaellukselle. Ehkä sieltä saisi itsellekin joulumieltä? Ratsuksi sain Surun, sillä se olisi mitä mainioin tuohon hommaan - luotettava ja kuitenkin reipas. Alkumatka mentiinkin aika haipakkaa, sillä isommassa porukassa maastoilu oli hieman vierasta puuhaa ja ihanat, joskin kovin pienet, hanget houkuttelivat laukkaamaan täysillä. Suru paineli minkä pienistä jaloistaan pääsi joukon jatkona.

Evästauon jälkeen oli taas aika varustaa hevoset ja lähteä ratsastamaan tallia kohti. Vatsa täynnä herkullisia eväitä ei ollut mitä mukavin olotila ratsastukseen, mutta matka olisi hieman lyhyempi kuin tänne tullessa. Suru oli yksi ainoita hevosia, joka malttoi reippaiden pätkien jälkeen kävellä pitkällä ohjalla rennosti. Toki silläki oli hieman kiirus kotia, sillä siellä odottaisi jouluherkut ja heinät. Reissu oli oikein kiva ja kiitinkin miseryä siitä, että sain työpäivästä osan viettää tälläisellä reissulla. Vielä suurempi kiitos tuli, kun sain vielä joululahjankin. Pakkohan se oli avata - siellä oli suklaata, viinipullo ja nyyhkyleffa. Näillä menisikin ilta sutjakasti. Heitin uljaalle pikkuratsu-Surulle vielä ylimääräiset porkkanat ja lähdin tekemään tallia miseryn seuraksi.

Sisla - FH Senaattori
Lunta satoi hiljalleen, kun letka hevosia ratsastajineen eteni metsässä. Laukka suoralla päästellessä se vähäinen lumi, joka maahan oli satanut, pöllysi hevosten jaloissa. Senari tuntui nauttivan menosta ja herraa sai jopa pidättää metsätiellä, mutta kun se huomasi etuletkan marssivan umpihankeen, rupesi herraa hieman keljuttamaan tarpominen. Mökin tultua näkyviin tiesimme molemmat ansaitseemme evästauon. Löysäsin Senarin satulavyön ja sitaisin herran riimuista puuhun muiden hevosten seuraan. Jouluiset eväät syötyämme alkoi matka takaisin tallille. Senari oli pirteä ja hypähteli joukon hännillä. Vapailla ohjilla kulkeminen ei meinannut sujua millään. Tallille saavuttuamme purimme varusteet hevosilta ja loimitimme ne lämpimästi ja annoin vielä herralle porkkanan ja taputin sitä kaulalle. Kotimatka sujui rauhallisesti.

Oonaroosa - Joulunketutus
Vaikka Jemmu oli saapunut talliini vasta eilen, olin päättänyt osallistua Moondancen järjestämään aattomaastoon. Olin kuitenkin tammalla ratsastanut aktiivisesti parisen viikkoa, myös maastossa, ennen kuin se oli nimiini tullut. Ihan tuntemattomia emme siis olleet, vaikka nimeni saattoikin uutukaisuuttaan vielä paperissa hohtaa. Paikanpäällä Jemmu oli ihmeissään väkipaljoudesta, ja sainkin vetää lähtöä odotellessa pihassa pientä rinkiä. Kun sitten lähdimme matkaan, jättäydyin melko peräjoukkioon. Sain tehdä reippaasti puolipidätteitä, mutta raviin siirtyessä tamma ei enää ollutkaan niin vastahakoisena edestä vaan ravasi lunkisti polulla pärskähdellen. Ratsuni päätti minun onnekseni olla tänään varsin hyvällä tuulella, vaikka välillä neiti päätti nakella vähän niskojaan halutessaan mennä kovempaa. Laukkapätkällä me ( lue: Jemmu ) ainakin nautittiin, tosin vauhtia oli melkoisesti ja sain roikkua vahvan suokin kuolainrenkaissa..

Evästauko oli paikallaan, sillä selvästi molemmat tarvitsimme pikku breikin. Innokkaana kuitenkin jatkoimme matkaa takaisin Moondancelle, heti ravaten. Jemmu päätti paluumatkalla ottaa pari spurttia niin että edessä oleva hevonen huiskutteli häntäänsä varoittavasti, mutta tammastani oli hurrrjan kivaa säikkyä esimerkiksi oksia, jotka olivat suoraan yläpuolellamme. Lumi pöllysi meidän vielä laukatessa loppuun, mutta perillä tallin pihassa en kuitenkaan voinut olla kuin tyytyväinen. Jemmu oli pieniä temppuja lukuunottamatta ollut nätisti, ja tämä oli samalla ensimmäinen yhteinen reissumme jonnekin. Loppuun toivotimme kaikille hyviä jouluja ja lähdimme kotimatkalle.