Muistoissamme 19.01.2012 - 09.03.2015

VIRTUAALIHEVONEN ID#2

✝ Moon Surkusiipi

Rotu, skpsuomenhevonen, ori
Säkä, väri152cm, tummanpunaruunikko
RekisterinumeroVH12-018-1220
Syntynyt19.01.2012
Ikääntyminenkatso täältä
Koulutustasore 120cm
KasvattajaMoondance
OmistajaMoondance (VRL-01080)
Saavutukset20.02.2014 YLA1 palkittu pistein 101 (AP2)
15.02.2014 SLA-I palkittu pistein 100
07.02.2014 VRS-jalostuspalkittu jälkeläisluokka C
25.01.2014 ERJ-I palkittu pistein 107,8
15.01.2014 KTK-III palkittu pistein 66
Hyvä tyyppi ja sukupuolileima, ryhdikäs, laskeva lautanen, tiivis pyöreä runko, piirteetön säkä,
massiivinen kaula, käyrähkö kinner, asento hieman epäedustava

Surku on tavallinen meille syntynyt kasvatti. Sen emä on yksi silmäteristäni (nimensä mukaisesti), mutta isä on hieman vaatimattomampi. Jännityksellä jäin odottamaan, että millainen varsa sieltä tupsahtaa maailmaan. Siru, Surkun emä, oli kokenut varsoja ja hoitikin homman hienosti yksinään yöllä. Itse olin nukahtanut sohvalle, vaikka yritin kovasti valvoa yön varsomiskameran ääressä. Aamulla huomasin kamerasta pienen rääpäleen ja lähdin heti talliin katsomaan uutta tulokasta. Se oli aika säälittävän pieni ja heiveröinen varsa. Huomasin pian, että sillähän oli herasilmät! Mistä lie nekin tulleet - ei ainakaan lähisuvusta. Pienestä orista kasvoi kuitenkin hieno esteratsu, joka on luonteeltaan aivan ihana.

Moon Surkusiipi, tuttujen kesken vain Surku, on hieman reppana suomenhevosori. Se ei ole kookkain eikä komein rotunsa edustaja, mutta luonteeltaan ori on sitäkin kultaisempi. Surku tekee parhaansa mukaan kaiken mitä siltä pyydetään ja sitä nöyrempää hevosta saa tovin etsiä. Esteratsastus on tämän orin vahvuus. Estekentillä pienestä Surku-pojasta tulee ketterä ja nopea hevonen, joka hyppää hienolla tyylillä erilaisten esteiden ylitse. Hoitaessa se on seurallinen ja seisoo aloillansa niin kauan kuin on tarvetta.

Hoitaessa Surku seisoo nöyrästi aloillaan ja antaa hoitajan tehdä mitä vaan. Kavioiden putsaus, varusteiden laittaminen tai peseminen eivät tuota tämän pojan kanssa hankaluuksia. Surku nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Rapsuttaessa se alkaa aina höristä hauskasti ja saa hoitajan hyvälle tuulelle. Ori seuraa taluttaessa nätisti ja tulee tarhasta aina luokse. Voi kun kaikki olisivat yhtä helppoja kuin meidän pieni Surku-reppana!

Ratsastaessa Surku yrittää aina parhaansa. Se kuuntelee nöyränä ratsastajan apuja ja vastaa niihin parhaansa mukaan. Surku ei omista näyttäviä askeleita, mutta ne ovat sitäkin mukavammat istua. Se ei ole myöskään herkin avuille, mutta yleensä ei ole orin kanssa tarvitse raippaa tai kannuksia käyttää. Kunhan antaa selkeät avut, niin Surku tekee mitä siltä pyydetäänkin. Yksi positiivinen puoli on myös se, että ori tekee kaiken korvat hörössä. Se todellakin rakastaa työntekoa! Esteillä Surku on parhaimmillaan. Pienestä reppanasta tulee oikea estetykki. Se hyppää hyvällä ja nopealla tyylillä, eikä vietä turhia sekuntteja ilmassa. Surku on kuitenkin varovainen ja todella harvoin pudottaa puomeja, saatika kieltää. Se hyppää rohkeasti erikoisesteidenkin ylitse. Ori osaa itse katsoa hyvin askeleet ja ponnistuskohdat, mutta kuuntelee niissä myös ratsastajan mielipiteitä. Kouluratsastus sujuu joissakin määrin, mutta ei ole Surkun askeleiden vuoksi sen laji. Maastossa ori on rauhallinen ja kulkee vaikka pitkin ohjin vilkkaan tien viertä. Se osaa mennä lujaa, mutta osaa myös mennä hitaasti - mitä ratsastaja pyytääkään.

Traileriin Surku menee nätisti ja matkustaa fiksusti pitkätkin matkat. Kilpapaikalla ori on rauhallinen ja saattaa ottaa pienet torkut ennen omaa suoritustaan. Surku ei turhia stressaa mistään. Se yrittää aina parhaansa, eikä mielellään anna periksi tuumaakaan. Palkintojenjaossa Surku seisoo katsellen ihmisiä vaivihkaa tuuhean otsatukkansa alta - ehkä sitä ujostuttaa olla huomion keskipisteenä.




sh-o. Moon Selviytyjä -- s.28.12.2012 (e. ILO Leinikki)
sh-t. P.O. Sirottaja -- s.15.02.2013 (e. Rajattoman Rajariina)
sh-o. Snillin Suursyömäri -- s.01.07.2013 (e. Snillin Justiina)
sh-t. Moon Vesjsiipi (KTK-II) -- s.19.09.2013 (e. Moon Vetteinen)
sh-t. Kärmeniemen Astoria -- s.20.03.2014 (e. Kärmeniemen Alaska)
sh-o. Jukolan Pikkulokki -- s.01.05.2014 (e. Suvannon Kesäheinä)
sh-o. Moon Sielunhätä -- s.01.07.2014 (e. Moon Vetteinen)
sh-t. Moon Veenus -- s.21.02.2015 (e. Moon Vetteinen)

i. Kurittoman Leijonaraita
YLA2, KRJ-IV
ii. Pohjantähti
iii. Pohjantoivo
evm, 155cm, prautias
iiii.
iiie.
iie. Iltatähti
evm, 161cm, tpruunikko
iiei.
iiee.
ie. Pirtsakka WQ
iei. Räppääjä WQ
evm, 144cm, voikko
ieii.
ieie.
iee. Pirpana WQ
evm, 158cm, ruunikko
ieei.
ieee.
e. Moon Silmäterä
Ch, SLA-I, ERJ-II, YLA2, KTK-III, SV-II
ei. Hovi-Niko
eii. Mikon Kalteva
evm, 149cm, truunikko
eiii.
eiie.
eie. Hovi-Henna
evm, 154cm, rautias
eiei.
eiee.
ee. Sumun Kaipaus
ERJ-II, YLA2
eei. Aallon Iisak
evm, 166cm, ruunikko
eeii.
eeie.
eee. Sumusilmä
evm, 157cm, prautias
eeei.
eeee.

    > Katso tästä 5-polvinen sukutaulu

Pohjantoivo, tuttujen kesken vain Toivo, kilpaili kansallisella tasolla esteitä ja koulua hetken ajan. Se kahmi jokusen sijoituksen, kunnes alkoi kärsimään jalkavaivoista - hieno kilpaura katkesi liian nopeasti. Se siirtyi siitoskäyttöön ja kevyeeseen ratsastukseen. Jälkeläisiä oli yhteensä kuusi, mutta nekin olivat toinen toistaan upeampia. Orii viettää vieläkin eläkepäiviä ja täyttää ensi vuonna kaksikymentäseitsemän. Luonteeltaan Toivo on rauhallinen ja luottoratsu, joka tarpeen tullen kulki upeasti koulukentillä ja hyppäsi hyvällä tyylillä esteitä. Silti Toivo sopi myös aloittelijoiden ratsuksi.

Iltatähti oli harrasteratsu, joka kilpaili lähinnä vain seuratasolla ja harjoituskilpailuita. Se oli erään harrasteratsastajan ensimmäinen hevonen ja sopi siihen rooliin hyvin. Iltalähti oli luonteeltaan rauhallinen ja kärsivällinen. Jälkeläisiä Iltatähdellä oli vain kaksi ja nekin teetettiin tamman ollessa melko iäkäs. Varsoista tuli hyväluonteisia ja -rakenteisia rotunsa edustajia.

Räppääjä WQ oli hieno esteori, joka kahmi lähes jokaisesta kilpailustaan, johon vain sattui osallistumaan, palkinnon. Sillä oli yhteensä kymmenen voittoa ja suurinpiirtein viisitoista muuta sijaa. Voitte siis arvata, miksi tällä upealla orilla on yli kymmenen hienoa estepainotteista jälkeläistä. Räppääjä oli luonteeltaan hieman hankala hoitaessa, mutta ratsastaessa siitä tuli oikea unelma, joka omasi loistavan hyppytyylin ja upean kapasiteetin - se hyppäsi irtona jopa metrikolmeakymmentä! Ratana meni kuitenkin metriä - metrikymmentä, sillä oria haluttiin hieman säästellä. Se menehtyi ähkyyn täytettyään juuri kaksikymmentävuotta. Oria jäivät ikävöimään kovin moni.

Pirpana WQ oli näpsäkkä monitoimisheppa, joka kilpaili jonkin verran ja toimi suurimmaksi osaksi elämästään vaellusratsuna tai tuntikäytössä. Se menestyi nuorempana kilpakentillä, esteillä ja koulussa, ihan mukavasti ja vanhemmiten siirtyi opetustehtäviin. Se jätti vain kolme jälkeläistä tähän maailmaan, mutta niistäkin tuli upeita jokaisesta. Pirpana eli pitkän ja hyvän elämän, kunnes 28-vuotiaana nukkui rauhallisesti pois eräänä yönä.

Mikon Kalteva on pienikokoinen, mutta hieman omapäinen ori. Ori tunnetaan paremmin nimellä Kalle. Se on suurimmaksi osaksi valjakkopainotteinen, mutta kyllä se pieniä ratsastusluokkiakin meni. Kalle on rauhallinen lähes aina, erityisesti kilpatilanteissa. Kotikentillä saattoi olla hieman itsepäinen ratsastaessa ja ajaessa - pitäähän orissa hieman haastetta olla. Se toimi myös paljon työhevosen tehtävinä. Komea ori on nykyään jalostusorina ja sillä on jo useita upeita jälkeläisiä.

Hovi-Henna, tutummin vain Henna, on Hovisten siittolassa asuva tamma. Se on nykyään enimmäkseen siitoskäytössä. Sen historiasta ei pahemmin tiedetä, mutta tamma oli taitava ratsuna ja se kilpaili paljon kenttäratsastuksen parissa. Oikea monitoimihevonen siis. Luonteeltaan rauhallinen ja miellyttämishaluinen. Henna omisti myös hienon rakenteen ja se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla. Nykyään Henna on vuokralla eräällä lupaavalla kilparatsastajalla ja siitoshommat ovat jääneet hieman syrjään. Sillä on jo 4 upeaa varsaa.

Aallon Iisak on luonteeltaan rauhallinen ja helppo ori - hyvä niin, sillä pojalta löytyy kokoa huimat 169cm! Saku on lähinnä ollut harrasteratsu ja hypännyt pieniä esteluokkia seurakilpailuissa. Kapasiteettiä sillä riitti isompiinkin luokkiin. Moni ei sitä uskonut, kun katsoi orin massavaa olemusta. Saku pärjäsi paremmin näyttelyissä ja on kantakirjattu toisella palkinnolla. Poika on jättänyt jälkeensä kaksikymmentä jälkeläistä, joista suurin osa on perinyt raskaan (mutta hyvän) rakenteen ja hyppykapasiteetin.

Sumusilmä on vastapainoksi Sakulle todella kevytrakenteinen, sporttinen ja hieman sisukas suomenhevonen. Sillä oli säkää vain 150cm. Sumu kilpaili menestyksekkäästi aluetasolla esteratsastusta ja ehti osallistua muutamiin kansallisen tasonkin kilpailuihin. Sen omistaja meni kuitenkin konkurssiin ja joutui myymään Sumun. Tamma pääsi onneksi hyvään kotiin, mutta sen kilpaura loppui siihen ja neiti jäi siitoskäyttöön. Se on jättänyt jälkeensä huimat kymmenen varsaa ja viettää nykyään vain eläkepäiviä.

ERJ (sijoituksia 55 kpl)
03.02.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (2/40)
31.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (1/40)
29.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/40)
28.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (2/40)
13.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (3/40)
03.02.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (3/40)
01.02.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (4/40)
31.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (6/40)
30.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (3/30)
27.12.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (6/60)
11.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (3/40)
07.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (2/30)
06.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (3/40)
04.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (5/50)
03.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (7/50)
01.01.2013 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/50)
20.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (1/100)
18.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (7/100)
13.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (7/60)
11.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (5/60)
09.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (1/60)
05.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (5/40)
16.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/30)
14.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/30)
13.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (3/30)
10.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/30)
26.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (3/40)
12.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/50)
11.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (5/50)
07.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (5/40)
07.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (5/40)
05.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (1/40)
04.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (5/40)
01.12.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (1/40)
11.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (3/30)
30.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (5/30)
19.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (2/40)
19.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (5/30)
17.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (2/30)
15.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/40)
12.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (4/40)
08.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (3/40)
24.10.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/40)
10.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (3/40)
07.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (4/40)
04.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (6/40)
03.11.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (5/40)
19.10.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/40)
14.10.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 100cm (3/27)
20.07.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 100cm (4/40)
15.07.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (4/40)
12.07.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 120cm (2/30)
11.07.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 110cm (1/70)
09.07.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 100cm (1/40)
06.07.2012 kutsu, ERJ esteratsastus, 100cm (2/40)

Muut sijoitukset
28.02.2014 kutsu, VRS-CUP, 120cm (3/32)

11.02.2014 Rentoa höntsäilyä
Eilen oli syntymäpäivieni kunniaksi rankka estetreeni, jossa hiki virtasi ratsulta, ratsastajalta ja joskus valmentajaltakin. Tänään vastapainoksi lähdin ilman satulaa Surkulla maastoon muutaman muun puten seurana. Surku oli jo pihassa aivan into piukassa. Mahtaisinkohan tulla hevosen kanssa samaan aikaan takaisin tallille? Uhkarohkeana lähdin kuitenkin joukon jatkoksi. Puolet matkasta mentiin kootun ravin ja käynnin sekoitusta. "Hölmö, me ollaan käyntilenkillä", koitin selittää Surkulle. Se viis veisasi, vaikka yleensä on rauhallinen maastossa. Loppua kohden ori alkoi rentoutua ja uskalsin jopa antaa sille ohjaa. Selvisimme kuin selvisimmekin yhdessä takaisin. Talutin Surkun solariumiin ja otin sen pois siellä. Surku nautti alahuuli lörpöttäen olostansa. Vartin jälkeen ori pääsi päiväheinien kimppuun takaisin tarhaan.

08.12.2013 Panikointia ja palkintoja
Paniikki! Ilmoitin Surkun vihdoin ERJ-laatikseen. Täytyy vaan toivoa, että mahduimme edes mukaan koko tilaisuuteen. Lähdin heti puunaan ja treenaamaan Surkua. Se katseli hieman ihmeissään, kun harjasin sen niin huolella ja laitoin tukankin letille. Ajatteli kai, että lähdetään kilpailemaan. Surku taisi hieman pettyä, kun lähdimmekin vain omaan kotimaneesiin treenaamaan. Ratsastin kunnon estetreenin ja Surku tuntui oikein hyvältä. Paniikki ehti jo hieman laantua ja aloin odottamaan innolla laatuarvostelua. Eiköhän me siitä hyvät pisteet saada, Surku on hieno ori ja itse olen lukemattomat kerrat käynyt kyseisessä tilaisuudessa.

Ainiin. Vihdoin on tullut Surkun osalta tulokset yleislaatuarvostelusta. Palkintona oli aika odotettu YLA2 hyvillä pisteillä. Kuusi pistettä jos oisi ollut enempi, niin palkinto olisi noussut jo ykköseen. Enköhän vielä vie Surkun uusintatilaisuuteen YLA1-palkinto tavoitteena.

18.10.2013 Tykkään susta niin että halkeen
Aloitetaan taas kuulumisilla. Surkulle kuuluu vieläkin hyvää. Viimeksi oli tarkoitus aloittaa treenaaminen laatiksia varten. Tällä kertaa se ei ole enää tarkoitus vaan olemme treenailleet yhdessä ahkerasti. Surku nauttii taas siitä, että pääsee tekemään kunnolla hommia ja ennenkaikkea hyppäämään kunnolla. Tänään oli taas luvassa estetreeni. Harjailin Surkua käytävällä omassa rauhassa, kun muut työntekijät olivat ruokatunnilla. Talliradioista soi Juha Tapion kappale "Tykkään susta nin että halkeen". Laulelin sen tahdissa samalla, kun satuloin uljasta ratsuani. Osuva kappale, ei siinä.

Eiliseltä maneesissa oli jumppasarja ja muuta yksittäinen ristikko. Laiskana en jaksanut muuttaa mitään vaan menin kyseisiä esteitä. Surkulle on aina ollut pieni haaste sarjaesteet ja innarit, joten tämä oli hyvää harjoitusta sillekin. Hain ensin sopivan laukan ympyrällä ja sitten tulin jumppasarjalle (innareille). Surku hyppäsi kahden viimeisen ylitse valtavalla loikalla. "Hölömö, ei niitä noin hypätä" tokaisin ja kokeilin uudestaan. Surku ymmärsi lopulta idean ja nautti treenistä. Vajaan tunnin kuluttua alkoi kummatkin olla sen verran puhki, että lähdin loppukäyntien kautta talliin. Syntyi pieni deja-vu, kun samassa Juha Tapion kappale soi myös varusteita riisuessa. Ja taas lauleskelin musiikin tahdissa, eikä kukaan tainnut sitä onneksi kuulla.

19.09.2013 Surkusta tulee taas isi
Surkulla on jo ennestään kolme jälkeläistä, joista vain yksi on meillä syntynyt. Suosikkini näistä varsoista on isänsä näköinen ori Snillin Suursyömäri. Se on ystäväni hevonen ja pitihän sitä käydä heti syntymän jälkeen ihailemassa. Se oli aivan kuin Surku pienenä! Tänään syntyi neljäs jälkeläinen ja meillä Moondancessa vieläpä. Maailmaan putkahti aamuyöstä kaunis tammavarsa. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että Iisaksi kutsuttu tammavarsa jää itselleni. Päivällä emä ja varsa pääsivät hetkeksi tarhaan jaloittelemaan. Surku tarhasi viereisessä tarhassa ja seurasi silmä kovana varsaa. Edes heinien jakaminen ei saanut sitä lopettamaan tuijotusta. "Se on kuule sinun varsa, eikös olekin hieno?" lässytin Surkulle ja rapsuttelin sitä kaulasta. Ori venytti päätänsä ja ylähuultansa tyytyväisen näköisenä. Hetken päästä vein tamman ja varsan takaisin talliin, jolloin Surku jäi huutamaan perään. Hassu heppa.

10.06.2013 Surkun kuulumisia ja huoltopäivä
Surku-reppanalle kuuluu hyvää. Se syö, nukkuu ja pääsee naisiin - voisiko elämä ihanempaa olla? Tarkoituksena olisi vihdoinkin saada poika laatuarvosteluihin. Sitä edesauttaakseni tänään oli luvassa kengitys ja eläinlääkärin vierailu. Aamulla kengittäjä aloitti tallilla urakan ja Surku oli toisena vuorossa. Kengittäjän mielestä se on helppo asiakas ja kiltteyden (=säälittävyyden, kengittäjä ei vaan kehtaa sanoa sanaa kuulleni) ansiosta yksi hänen suosikeista. Ei kauaa mennyt, kun Surkulla oli jo uudet popot alla. Laitoin sen karsinaan jatkamaan kesken jääneitä aamuheiniä.

Puolilta päivin saapui sitten eläinlääkäri. Hän aloitti ensin hankalimmista hevosista ja päätti jättää helpot viimeiseksi. Surku tietenkin lukeutui niihin. Ori sai ensimmäiseksi rokotuksen. Se ei varmaan edes tuntenut mitään paksun nahkansa ansiosta, sillä ilmekään ei värähtänyt. Sitten oli vuorossa hampaiden raspaus. Surku oli taas kuin enkeli. Mitään pahoja piikkejä tai muuta huomautettavaa ei onneksi löytynyt. Pyysin eläinlääkäriä vielä varmuuden vuoksi taivuttamaan jalat, sillä Surkulla alkaa kuitenkin ikää olla. Sain itse juosta sen kanssa edes takasin. Meinasi tulla kuuma! Taivutuksissa ei ollut mitään ja eläinlääkäri totesi, että Surku on oikein hyvässä kunnossa oleva ja muutenkin upea hevonen! Mamma oli tässä vaiheessa haljeta ylpeydestä.




10.02.2014 Estevalmennus, valmentajana Petra L.
Omistajan syntymäpäivän kunniaksi ajattelin pitää ratsukolle kunnon esterääkin. Olin kasannut maneesiin haastavan esteradan, josta ratsukko ei selviäisi helpolla. Alkuverryttelyksi pyysin ratsukkoa tekemään paljon siirtymisiä, sekä käyttämään hyväkseen asettamiani puomeja. Surku oli hyvin kuulolla ja teki kaiken mitä siltä pyydettiin. Pienten välikäyntien jälkeen ratsukko sai tulla rataa ensin ristikkoina. Se oli lasten leikkiä kokeneelle parille. Korotin esteet 80cm ja huomasin, että varsinkin lyhyellä välillä mitoitetut sarjaesteet olivat haastavia. Pyysin tulemaan sarjan muutaman kerran peräkkäin. Lopulta ratsastaja hallitsi hommansa ja Surku lyhensi hyvin laukkaa. Korotin radan metriin ja pyysin ratsukkoa tulemaan sitä pari kertaa putkeen. Olin lopulta oikein tyytyväinen suoritukseen: hevonen kuunteli hyvin ja hyppäsi hienosti, sekä ratsastaja osasi asiansa. Parivaljakon yhteistyötä oli ilo katsella! Annoin luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn puuskuttavalle hevoselle ja ratsastajalle. "Ai niin, hyvää syntymäpäivää", toivotin vielä ennen lähtöäni.

17.10.2013 Estevalmennus, valmentajana Assi
Ansaittujen lepopäivien jälkeen kentällä ravasi taas misery Surkullaan, taivaan nuokkuessa vieläkin kiltisti sateettomana antaen näin mukavan kirpeän kelin valmennuspäivälle. Lyhyiden herättelyjen ja lihasten lämmittämisten jälkeen - valmentajakin sai osansa radanrakennuksessa - olikin aika hypätä suoraan tehtävään. Tänään jatkettaisiin vähän siitä mihin jäätiin, mutta nyt vain tiukoista teistä ja väleistä. Olin rakentanut kulmikasta kahdeksikkoa muistuttavan radan, jossa esteet olivat vähän ”sinne päin”, eli vaatisivat huolellista ratsastusta ja vähän vaikeampia ponnistuskohtia. Surku heräsi taas ensimmäisellä testihypyllä saaden myös selässä olevan miseryn kasvoille päättäväisen hymyn. Aloitimme pienillä estekorkeuksilla toisella kahdeksikon voltilla, mikä ei ollutkaan lainkaan helppoa. Surku kyllä hyppäsi urheasti hieman vinosta, mikä kuitenkin aiheutti monta kertaa väärässä laukassa alastulon, mikä taasen ei voltilla ollutkaan hyvä juttu. Misery joutui todella todella keskittymään omaan vartaloonsa ja sen antamiin suuntamerkkeihin, jotta Surku ymmärsi, että huolimatta hypyn kulmasta, oli suunta edelleen sisään. Pienten hienosäätöjen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan, ja itse kahdeksikkorata osoittautuikin helpommaksi tehtäväksi. Laukat vaihtuivat oikeassa paikkaa loppuvalmennuksesta lennosta, ja kahden valmennuksen sessio päättyi varsin positiivisiin merkkeihin.

14.10.2013 Estevalmennus, valmentajana Assi
Jatkoin pitkästä aikaa valmentajanuraani Moondancessa, ja ensimmäisenä ratsukkonani oli misery orillaan Surku. Alkuverryttelyissä selvisi orin lempinimen syy, tai ainakin näin ratsastaja naureskeli ravaillessaan kiltillä muttei millään show-stopperi orillaan vielä hyvässä kunnossa pysyneellä kentällä. Jokin orin lempeässä katseessa ja reippaassa olemuksessa kuitenkin kertoi, ettei herra mikään nuhjus ole. Oletukseni tuli todistetuksi, kun pyysin ratsukkoa tulemaan harkkatehtävänä olleen ristikkosarjan. Koko Surkun olemus muuttui ja orin askel nousi niin komeasti, että miseryllä oli selässä istumista. Valmennuksen teemaksi olimme valinneet sarjat ja välit, joita lähdimme harjoittelemaan harkkaristikoiden jälkeen. Sarjat eivät tuottaneet itsessään juurikaan ongelmia, vaan pikemminkin lähestyminen itse tehtävään tuntui olevan Surkun mielestä turhan hidasta. Ori kyllä totteli ratsastajansa pidätteitä, mutta innostuessaan askeleet tuntuivat menevän vähän hidas-pitkä-pitkä-puolikas tyylisesti, jolloin sisääntulo sarjalle hieman epäonnistui. Ratkaisuksi tähän löytyi reippaammasta temmosta: kun misery pääsi jopa ratsastamaan sisään sarjalle, ei puolikkaita askelia tullut, jolloin sarjan muutkin etäisyydet onnistuivat. Niin ratsulla kuin ratsastajalla oli läpi valmennuksen todella rento ja hyvä tekemisen meininki, tästä on hyvä jatkaa seuraavassa valmennuksessa!

26.03.2013 Estevalmennus, valmentajana Mirka
Sain vielä samalle päivälle ennen paluubussia juna-asemalle tehdä yhden valmennuksen, ja valkkasin mieleisimmän - ihanan suokkiori Surkun, jota olin käynyt jo kerran valmentamassa aiemmin. Istahdin rättiväsyneenä tuoliin koko päivän painamisen jälkeen - tutustumiskierros shettiksiin ja vaikka mitä, aloin jo olla ihan puhki. Kello tikitti melkein kahdeksaa, kun raahauduin väsynyt mutta tyytyväinen hymy naamallani maneesiin, jossa misery jo verytteli Surkun kanssa. Olin saanut vähän apukäsiä tolppia kantamaan, ja se oli vain hyvä, sillä onnistuin tiputtamaan pari tolppaa varpaillenikin siinä tokkurassa. Silti ilahduin Surkun nähdessäni, ja kun maneesi tyhjentyi ja viimeinenkin viimainen tuulenpuuska lähti ovesta ulos, aloitin heti valmentamisen.

Ideana oli tehdä tekniikkatehtäviä pitäen korkeuden vähän matalammalla - tällä kertaa keskityttiin ihan vain tekniikkaan. Lopuksi olisi tosin vuorossa grande finale, monimuotoinen rata, jonka ajan ottaisin sekuntikellolla aikaa ja kirjustaisin tulokset ylös, mutta sitä lähestyttiin "mututuntumalla", sillä nopeusratoja ei oltu treenailtu vähään aikaan. misery oli jo verytellyt Surkun laukassa ja kiitollisena siitä ohjasin heidät ensimmäiselle esteelle, joka oli varsin pitkä este hyvällä kulmalla ja haastavilla ponnuilla varustettuna. "Pidä kädet rauhallisena ja ratsasta tukien hevosta koko ajan", neuvoin, kun misery suoritti hevosellaan hienoja hyppyjä muutaman esteen turvin. Seuraavaksi otimme aiheeksi jumppasarjan, joka koostui kahden esteen sarjasta ja kolmesta tekniikkahypystä, jotka olivat kaikki erilaisia - pituuseste, korkeuseste ja tarkkuuseste, joilla vaadittiin erilaisia taitoja. Loppujen lopuksi rata oli aika haastava ja testasi ratsukon monipuolisuutta, ja Surku lähti vähän menemään sohimalla niin, että laukan rytmistä oli äärimmäisen hankalaa saada kiinni. Neuvoin kontrolloimaan laukan tempoa paljon selkeämmäksi, jotta hevonen toimisi hyvin, ja lopputuloksena rataan saatiin mukaan hienoja lähestymisiä ja ponnistuksia ajoittaisesta sohimisesta huolimatta.

Rata oli loppujen lopuksi varsin pliisu ja sujui ihan tavanomaisella tavalla, ilmeisesti aika vähän painoi ja Surku teki yhden tiputuksen (sen jälkeen mentiin taas huimilla ilmavaroilla), joka oli kuitenkin hyvin pienestä kiinni. Loppuvauhtirata otettiin kävelyn jälkeen vuoroon ja siirtelin esteitä sivuun reilun viitisen - kymmenen minuuttia, jonka misery teki alustavampaa lopputyöskentelyä. Sen jälkeen menin starttipisteeseen suurena lähetysmerkkinäni vilkkuva jaffapullo (ja Surku kyttäsi, mitä mä sillä huidon, ei ihmekään). Jännärijännäri, ensin aloitus ristikolla, pysty, tiukka käännös, sarja, hyppy, askel, askel, hyppy, iso hyppy, venyy vielä vähän, oioi, huh, melkein jäi takajalat alastulosta, eteenpäin, hyppy, jee! Puhdas rata ja kaiken lisäksi hyvä aika.

Teimme loppuveryttelyt ja väsymyksentyytyväinen hymyni vain syveni, vaikka vähän harmitti joutua lähtemään. No, ainakin olin todella tyytyväinen tähän valmennuskeikkaan ja jään seurailemaan eritoten Surkun elämää mielenkiinnolla tästä eteenpäin!

17.03.2013 Estevalmennus, valmentajana Mirka
Extremeä ei tästä valmennuskerrasta sitten todellakaan näyttänyt puuttuvan, kun vähän ympärilleen kyttäilevä Surku asteli maneesiin ja valloitti sympaattisella olemuksellaan koko katsomon. Ruunikko oli puunattu edustuskuntoon, vaan eipä se talvikarvainen suomenhevonen koskaan voi näyttää miltään muulta kuin ihan kotoisalta, ja meidän kansallisrotua edustava Surku olisi varmaan ollut sotatantereellakin mainio ratsu. Se oli vähän tuijotteleva ressukka, mutta yhtä kaikki mielettömän reipas ja rehti eikä mikään pystyynkuollut tapaus. Olin muotoillut päässäni sopivan esteradan ratsastettavaksi ja rupesin toteuttamaan suunnitelmaani kentälle sillä aikaa, kun alkukäynnit maastossa tehnyt ratsukko rupesi tekemään itsenäistä alkuverkkaa.

Sain radan valmiiksi hyvissä ajoin ja ehdin silmäilemään veryttelyä toiseenkin suuntaan ennen kuin otimme laukkakokeilut mukaan. Surku näytti tottelevan ratsastajaa oikein hyvin, mutta sitä omaa arviointikykyä ei ollut eivätkä askeleet olleet kovin joutsenmaiset vaan vähän töksähtävät - mutta miten vaan, kyllä niistä esteillä varmaan ihan mukavat kuoriutuisi jos vaan jaksaisi yrittää. Aloitimme tekemällä laukannostoja eri kohdista ja ottamalla vähän eripituisia askeleita mukaan. Parin kierroksen vapaamman laukan ja pääty-ympyröiden kokoamistyöskentelyn jälkeen mukaan otettiin muutama este, jotka hahmottivat laukka-askel harjoittelua paremmin. Surku löysi ponnistuspaikat loistavasti itse ja misery pysyi vastaavasti hyvin mukana hypyissä, kunhan muisti myödätä tarpeeksi reilusti ja pitää istuntansa vakaana alastuloissa.

Harjoitteluesteet sujuivat molemmissa laukoissa oikein hyvin toisinaan täpäristäkin kulmista huolimatta, ja nostin rataa reiluun metriin antaessani ratsukolle luvan mennä sen kokonaan läpi. Yksinkertaiselta vaikuttava starttipysty, johon vaikeutta loi haastavampi lähestymiskulma ja suoran ponnun etsiminen melko lyhyellä alueella, sen jälkeen loiva kaarros ja suunnanmuutos lyhyellä leikkaajalla niin, että esteen päälle tuli laukanvaihto laskeutuessa. Sen jälkeen lähdettiin suoralle linjalle hieman uran sisäpuolelle hyppäämään yksi pituuseste, sen jälkeen yksi helpompi, kaarros hieman viistosti ja kolmen esteen jumppasarja. Aloitustehtävästä Surku suoriutui ihailtavasti, ja vaikka laukanvaihto jäi helposti vähän myöhäiseksi, huolellisella valmistelulla yhdistelmä toimi hyvin. Pituusesteillä ponnistus jäi usein vähän myöhäiseksi, mutta yli mentiin tyylillä ja välillä täpäränkin näköisistä hypyistä selvittiin hipaisematta ainuttakaan puomia. Jumppatehtävä oli monelle aiemmin valmentamalleni ratsukolle aiheuttanut ongelmia, ja Surkun töksähtelevä laukka saikin askelhahmotuksesta tehtyä kovin hankalaa, koska se teki kaikenlaisia askelluksia pienestä ballerinasipsutuksesta monen metrin iiiiiiisoihin harppauksiin. Tässä oli vähän täpärällä pudotuskin, kun misery jäi vähän epävarmaksi, mutta positiivisella asenteella mentiin tyylipuhdas suoritus umpeen.

Loppuverkat teimme rennosti, misery antoi Surkun vielä laukata letkeämmin uralla ja hidasteli sitten raviin ja taivutusten kautta käyntiin. Nyt on syytä olla tyytyväinen - siitä ankanpoikasestakin voi kuoriutua oikea piristysruiske, jos oikea laji löytyy, ja mikä se suomalaiselle paremmin sopisi kuin raikas ulkoilma ja lumihanki sekä reilusti menoa ja meininkiä!





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2017
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!