VIRTUAALIHEVONEN ID#133

Sakarias

Rotu, skpsuomenhevonen, ori
Säkä, väri160cm, rautias
RekisterinumeroVH14-018-1408
Syntynyt10.12.2013
Ikääntyminenkatso täältä
Koulutustasore 110cm
KasvattajaAlegre (maahantuoja)
OmistajaMoondance (VRL-01080)
Saavutukset30.10.2017 SLA-II palkittu pistein 88
20.03.2017 KTK-III palkittu pistein 68
27.02.2017 ERJ-I palkittu pistein 105,5
31.08.2016 YLA2 palkittu pistein 92,5

© Tallin omaisuutta

Sakke on ori, jolta ei puutu pilkettä silmäkulmasta. Sen kanssa ei tule koskaan tylsää, eikä yksikään päivä ole samanlainen. Sakke on hoitaessa yleensä ärsyttävän ylienerginen, eikä se malttaisi olla aloillaan hetkeäkään. Se kuopii, steppailee, hirnuu ja jos hoitaja kieltää kaiken muun, niin vähintäänkin viskoo päätänsä mielenosoituksena. Ori ei tee pahaa kenellekään tahallansa vaan on hyväntahtoinen otus. Varustaminen on hieman haastavaa edellämainittujen toimien vuoksi, mutta tarpeeksi nopea satuloitsija saa varusteet päälle kohtalaisen hyvin. Taluttaessa Sakke menee minne haluaa ja miten haluaa - ainakin omasta mielestänsä. Kannattaa pitää ketjua turvan päällä, jotta kontrolli on edes osaksi taluttajalla. Kuten sanoin, ei tämä ori ole ilkeä, vaan enemmänkin ikuinen lapsi.

Ratsastaessa sama meno jatkuu - energiaa olisi vaikka muille jakaa. Jos kaiken tarmon keskittää oikein, niin Sakke on nopea, ketterä ja taitava hyppääjä. Osaamattoman ratsastajan kanssa ori kaahottaa pää viidentenä jalkana vieden kaikki puomit mennessään. Samoin käy, jos ratsastaja on yhtä energinen tai häseltävä kuin hevonenkin. Rauhallisen ratsastajan kanssa Sakke malttaa keskittyä ja on varovainen hyppääjä. Se on tarvittaessa myös nopea, joten uusinnat ovat tämän pojan alaa. Kouluratsastus ei Sakkea kiinnosta, eikä sen kärsivällisyys riitä siihen. Kyllä se jotain helppoja kiemuroita voi väkisin vääntää, mutta keskittymiskykyä vaativat tehtävät ovat parempi jättää muille. Maastossa Sakke tahtoisi mennä kovaa, mutta kuuntelee myös ratsastajaa - ainakin lähes aina. Joskus se saattaa hieman ryöstää, mutta pysähtyy kyllä jossakin vaiheessa. Jos pelkäät vauhtia, niin Sakke ei ole paras valinta ratsukseksi.

Traileriin Sakke kävelee rempsein askelin. Pitkät matkat ovat sen mielestä tylsiä, jos vieressä ei ole kaveria jonka kanssa nyhjätä tai täynnä olevaa heinäverkkoa. Tylsistyksissään Sakke kuopii, hyppii ja heiluttaa koko koppia. Hevosrekassa se ei menoa haittaa, mutta kevyen trailerin ori saa kyllä suistumaan tieltä pahimmassa tapauksessa. Kilpapaikalla Sakke aikuistuu ja käyttäytyy pääosin hyvin. Eihän ihmisten ilmoilla voi pelleillä vaan täytyy esittää parastansa. Kilparadalla se saattaa hieman kuumua, mutta rauhallisen ratsastajan kanssa Sakke pääsee kunnialla radasta läpi - ja nopealla ajalla vieläpä.




sh-t. Moon Hulmiina (KTK-II, ERJ-I) -- s.07.08.2014 (i. Helmiina)
sh-o. Moon Sankari -- s.19.10.2014 (e. Anseriina)
sh-o. Moon Aamurusko -- s.20.10.2015 (e. Auroora)

i. Sankarin Väinämöinen
evm, 158cm, trt
ii. Vankka
evm, 158cm, prn
iii. Väinö
evm, 159cm, prt
iiii.
iiie.
iie. Heilikka
evm, 156cm, rn
iiei.
iiee.
ie. Anitta
evm, 154cm, vrt
iei. Antero II
evm, 158cm, rt
ieii.
ieie.
iee. Kaino-Aino
evm, 152cm, vrt
ieei.
ieee.
e. Santeli
evm, 162cm, vprt
ei. Pohjan-Poika
evm, 165cm, vrt
eii. Poju
evm, 162cm, vprn
eiii.
eiie.
eie. Liisan-Tyttö
evm, 157cm, rt
eiei.
eiee.
ee. Manteli
evm, trt, 153cm
eei. Hyyryläinen
evm, 158cm, m
eeii.
eeie.
eee. Kantele
evm, 148cm, rn
eeei.
eeee.

I. Sankarin Väinämöinen on estepainotteinen suomenhevosori, jolta ei luonnetta puutu. Se esittää kovaa jätkää, mutta oikeasti se tykkää halihetkistä hoitajan kanssa, sekä kunniakierroksesta oman ihmisen kanssa. Tammoille se hörisee ja on niin komeaa poikaa, mutta nurkan takana se muuttuu taas sellaiseksi perässävedettäväksi lahnaksi. Tai miten sen nyt sanoisi. Ratsastettaessa ori on herkkä, ja omalla moottorilla eteenpäinpyrkivä, mutta sen kanssa saa tehdä reilusti töitä, ennen kuin se liikkuu rehellisesti oikeinpäin. Esteluokkia ori on startannut seura-, alue- ja kansallisella tasolla luokkaa 110cm, keräten tasaiseen tahtiin sijoituksia ja muutaman voitonkin ori on mukaansa napannut. Jälkeläisiä tällä orilla on vasta 4 kappaletta, mutta ori viettää tällä hetkellä eläkepäiviä treffaillen tammojen kanssa.

II. Vankka oli myöskin painotukseltaan estepainotteinen, mutta sillä startattiin myös muutama helppo kenttäluokka. Ori oli luonteeltaan lähes täydellinen kilparatsu. Se oli herkkä, kuuma, varma sekä kuitenkin kiltti. Se kuunteli tarkasti ratsastajan apuja ja auttoi ratsastajankin useimmiten esteiden yli. Ei se koskaan kieltänyt eikä melkein ikinä ottanut puomia mukaan matalammilta esteiltä. Maastoratsuna ori sai toimia sen elämän viimeiset vuodet, sillä orin jalat eivät enää kestäneet esteratsuna oloa. 24-vuotiaana puhjennut jännevamma saatteli orin taivasmatkalle, sillä ei vanhaa hevosta viitsi enää kiusata. Jälkeläisiä ori ehti saamaan 19 kappaletta, joista jokainen oli oikein kapasiteetikas estehevonen.

III. Väinö oli kansallisen tason estehevonen ja se kilpaili 120cm tasolla. Sijoituksia ja voittoja napsahteli tasaiseen tahtiin tilille, kuten myös palkintorahoja. Kantakirjaan ori pääsi aikoinaan 3-vuotiaana kakkospalkinnolla ja sai jalostukseenkäyttöoikeuden. Väinö astui kolmisenkymmentä tammaa ja kaikki orin jälkeläiset ovat olleet kapasiteetikkaita estehevosia. Luonteeltaan ori oli kuuma, herkkä ja varma suorittaja, eli kaikkea mitä kilpahevoselta voi toivoa.

IIE. Heilikka oli kenttäpainotteinen, hieman omalaatuinen tamma. Se kilpaili neljävuotiskaudesta aina viiteentoista ikävuoteen asti, ja matkan varrelle mahtui voittoja, epäonnistumisia, turhautumista ja kaikkea siltä väliltä. Alma oli kuitenkin todella varma suorittaja, jonka ansiosta kotiintuomisina oli lähes aina jonkinlainen ruusuke. Tamma myös kantakirjattiin kakkospalkinnolla, ja se toimi myös siitostammana muutaman vuoden. Tamma ehti varsoa kolme varsaa, ennen kuin se saateltiin taivaslaitumille 22-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.

IE. Anitta on koko elämänsä ainoastaan siitoskäytössä ollut tamma, sillä onnettomuuden seurauksena tullut selkävika esti ratsukäytön kokonaan. Ohjasajossa tamma on kuitenkin ollut erittäin miellyttävä ja tasainen, ja muutamista ohjasajoluokista se onkin tuonut sinivalkoinen ruusukkeen kotiin. Luonteeltaan tamma on rauhallinen ja aina tasainen tilanteesta riippumatta. Se ei vähästä hätkähdä, ja maastossa talutusreissulla onkin kohdattu monenlaista. Mikään ei pelota, paitsi talliin yksin jääminen - silloin tamma huutaa kovaäänisesti kavereiden perään. Jälkeläisiä tamma on ehtinyt elämänsä aikana saada 11 kappaletta. Nykyään se viettelee eläkepäiviä parin muun hevosen seurana pienellä maalaistilalla.

IEI. Antero II oli erittäin raamikas suomenhevosori, joka oli kantakirjattu ykköspalkinnolle. Luonteeltaan ori ei ollut sellainen nössö mammanpoika, mutta kyllä sekin tykkää niistä rapsutteluhetkistä iltaruokien jaon jälkeen. Se teki pyydetyt asiat ratsastettaessa, jos osasi oikein pyytää. Ori ei missään tapauksessa ollut mikään automaatti, mutta kun yhteinen sävel löytyi, toimi ori todella pienillä avuilla. Ori kilpaili kouluratsastuksessa vaativa B-tasolla hyvin pärjäten: sijoituksia ja voittoja on napsahtanut tilille useampi. Myös muutaman matalan esteluokan ori on kokeilumielessä startannut ja silloin todettiin, että orin kanssa pysytään ihan siinä kouluratsastuksessa. Jälkeläisiä tällä hienolla kantakirjaorilla on 47 kappaletta. Ori nukkui pois 28-vuotiaana.

IEE. Kaino-Aino on toiminut koko elämänsä lastenratsuna, sekä kilpailukaverina helppo C- luokissa sekä 70cm esteillä. Tamma on opettanut monet pienet lapset kilpailujen ihmeelliseen maailmaan, ja vielä enemmän lapsia on tutustunut ratsastukseen harrastuksena tämän tamman avustamana. Kaino-Aino on oikein miellyttävä luonteeltaan, sillä sille kelpaa kaikki ja kaikki on silti ihanaa. Eniten se rakastaa sokeripaloja ja rentoja maastoköpöttelyitä oman ihmisen kanssa. Kyllä tammasta löytyy kivaa liikettä ja se kulkee mielellään oikeinpäin, jos vaan osaa vaatia. Se on kuitenkin täydellinen ensiratsu ihan kenelle vaan. Varsoja tammalla on vain kaksi. Se on 30-vuotias ja viettää ansaittuja eläkepäiviä.

E. Santeli on erittäin kaunis suuri suomenhevostamma, joka kantakirjattiin hienosti I-palkinnolla. Luonteeltaan tamma on ehkä hieman ujo ja arka, mutta tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa se toimii hienosti. Kannustamalla tammaa päästään puhtaasti myös metrin ratoja, joten ponnu ei lopu kesken. Tamma on pienemmissä luokissa todella varma hyppääjä, mutta isommille tarvitsee tsemppaavan ja taitavan kuskin. Sijoituksia tammalle on ropissut useita kymmeniä ja vieläkin kisaura jatkuu tamman ollessa nyt 16 vuotias. Jälkeläisiä tammalla on vain yksi, eikä lisää ole kuuleman mukaan tulossa ainakaan vielä.

EI. Pohjan-Poika on todella isoegoinen ori, eikä se ole todellakaan helppo käsitellä. Ratsastettaessa se possuttaa minkä kerkeää, ellei sitä oikeasti pistä ruotuun. Kyllä ponnua löytyy 110cm luokkiin asti, mutta se on eriasia päästäänkö radoista läpi hyväksytysti. Käsiteltäessä on käytettävä aina orikuolainta sekä turvakärkisaappaita, sillä ori saattaa keksiä yhtäkkiä murjoa ihmisen jalat tai jotain vastaavaa. Jälkeläisiä orilla on vain 5 ja tuskin enempää tulee niinsanottujen luonnevikojen takia, vaikkei kaikki ole orin hankalaa luonnetta onneksi perinytkään. Esimerkiksi Santeli on kaikkea muuta kuin hankala käsitellä.

EII. Poju oli oikein tulinen kilparatsu, oikea unelma napakalle kilparatsastajalle. Estepainotteinen ori suoritti aina täysillä ja oli todella varma hyppääjä. Ori pääsi myös kantakirjaan kakkospalkinnolla ja sitä käytettiin ahkerasti myös jalostukseen. Jälkeläisiä kertyikin jopa 23 kappaletta. Orilta kuitenkin murtui puikkoluu 21-vuotiaana repien jännettä rikki ja omistajat päättivät että ori saa matkata taivaslaitumille.

EIE. Liisan-Tyttö oli ehkä hieman liian rauhallinen, mutta helppojen esteluokkien tasainen suorittaja. Tamma kilpaili elämästään yli kymmenen vuotta esteratsastuksessa sijoittuen tasaisesti. Ruusukkeita kertyikin kaapin pohjalle aikamoinen pino, ja tamma opetti pienet lapset ratsastuksen saloihin. Siitostammana Liisan-Tyttö toimi vain kolmen varsan verran, jonka jälkeen se saateltiin taivasmatkalle 24-vuotiaana selkävaivojen vuoksi.

EE. Manteli on oikein miellyttävä esteratsu. Se jaksaa työstää erinäisiä asioita pitkäänkin, mutta sitten kun se kyllästyy niin se kyllästyy oikeasti eikä enää mitenkään halua tehdä sitä asiaa. Tammalla kilpailtiin kahdeksan vuotta 110cm tasolla ja se sijoittuikin oikein kivasti. Sijoituksia tuli 40 ja voittoja 15. Siitoskäytössä tamma on vielä nykyäänkin, ja tähän mennessä varsoja on kertynyt 5 kappaletta. Manteli tekee myös satunnaisesti terapiaratsun hommia.

EEI. Hyyryläinen on juossut muutaman ensimmäisen vuoden elämästään ravurina, mutta se ei nauttinut siitä, joten ratsukoulutus alkoi. Se vei muutaman vuoden, mutta lopputulos oli miellyttävä estepainotteinen hevonen. Orin kanssa kilpailtiin kansallisellakin 110cm tasolla voittaen ja sijoittuen. Ei orilla yli kahtakymmentä starttia kansallisella edes kilpailtu, mutta menestys oli silti hyvää. Jalostukseen oria käytettiin kymmenelle tammalle ja kaikista jälkeläisistä tuli oikein miellyttäviä ratsuja, joilla on isänsä tavoin hyvä kolmitahtinen laukka.

EEE. Kantele oli oikein kiva esteratsu, tosin matalissa luokissa. Tamma opetti monet lapset ratsastamaan ja esteiden ihmeelliseen maailmaan. Tamma toimi kilpailukäytössä kymmenisen vuotta eri ratsastajilla ja menestys alle metrin luokista oli kohtuullista. Miltei aina oli tuomisina jonkinlainen ruusuke, ja hyvä mieli. Jälkeläisiä tamma ehti saada kolme, ennen kuin se saateltiin taivaslaitumille 21-vuotiaana. (© annikan)

Muut sijoitukset
07.05.2016 Moondance, VSN näyttelyt (RCH)
02.02.2017 Koistila, NJ näyttely (irtoSERT)
09.04.2016 Moondance, NJ näyttelyt (irtoSERT)

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1075.23
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 1402.95
Tahti ja irtonaisuus: 30.81
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ-taso: 6 (2478.18p.)
KRJ-taso: 4 (1433.76p.)
VVJ-taso: 4 (1402.95p.)
KERJ-taso: 3 (1075.23p.)

29.01.2015 AD/HD klinikalla (kirjoittanut omistaja)
Tänään pakkasin pari hevosta hevosrekkaan (Saken takia ei voinut trailerilla mennä tai olisimme löytäneet itsemme ojasta) ja suuntasin nokan kohti klinikkaa. Saken kohdalla kyseessä olisi ihan vain perustarkastus ja hampaiden raspaus. Mitään vikaa ei ole ollut, ellei ylienergisyyttä lasketa. Onkohan hevosten AD/HD:n olemassa lääkkeitä? Täytyisi varmaan kysyä asiaa.

Klinikalla laitoin hevoset karsinoihin ja lähdin itse nauttimaan aamukahvia taukotilaan. Hetken kuluttua koko klinikka raikasi, kun jonkun hevonen kuopi karsinassa. Vieressä oleva nainen naureskeli ystävälleen, että ompas jollain huonotapainen hevonen. Siinä samassa tajusin, että se on oltava meidän Sakke... Posket punaisena kahvimuki kourassa palasin karsinalle ja siellä oli viskottu kaikki kuivikkeet takaseinälle. "Voi Sakke, koska sä opit käyttäytymään kuten aikuinen hevonen?" huokailin. Tuskin se ikinä rauhoittuu.

Olin väärässä, sillä Sakke piti rauhoittaa hampaiden raspausta varten. Taivutuskokeissa ei löytynyt vikaa ja hevonen oli muutenkin fyysisesti kunnossa. Hampaista löytyi muutamia piikkejä, jotka piti raspata pois. Lääkäri joutui laittamaan kunnon annoksen rauhoittavaa kahteen kertaan, sillä Sakke ei halunnut rauhoittua millään tapansa mukaan. Lopulta aine tehosi ja pitkästä aikaa ori malttoi seistä aloillansa pidempään kuin viisi sekuntia. Naureskelinkin lääkärille, että tuota ainetta voisin ottaa kotiinkin mukaan, sillä Sakke oli oikein kiva rauhallisena hevosena. Hampaat tulivat kuntoon ja pöhnästä hieman heräiltyään talutin hoipertelevan hevosen rekkaan. Lähdin kotiin äkkiä ennen kuin Sakke ehtisi herätä täysin - mekkala alkoi ikävä kyllä jo puolessa välissä kotimatkaa.




12.03.2015 Estevalmennus, valmentajana Bertta
Sain jo neljättä kertaa valmentaa miseryä ja hänen rautiasta suomenhevosoriaan Sakkea esteratsastusvalmennuksessa. Tänään Sakke vaikutti hieman rauhallisemmalta, kuin aikaisimpina kolmena hyppykertana. Mutta hyvä asiahan se vain oli, sillä aijemmin Sakke vain suorastaan kaahasi täyttä laukkaa eteenpäin ja epähuomiossa tiputteli muutaman puominkin maahan matkan varrelta! Suunnittelin miseryn ja Saken lämmitellessä käyntiä ja ravia jonkinlaisen hyppytehtävän, jossa olisi neljä estettä. Ne kaikki neljä estettä tosin olivat aivan pieniä, kavaljetin tyyppisiä esteitä,jotka piti hypätä pääty-ympyrällä. Kaksi estettä oli siis toisella lyhyellä sivulla ja loput kaksi toisessa päädyssä. Sakke käyttäytyi yllättävän rennosti ja kääntyikin ympyrälle hyvin ilman suurempia esimerkiksi liian kovaan vauhtiin liittyviä ongelmia. Loppuraveissa kehotin miseryä vielä taivuttelemaan Sakkea, vaikka olihan sitä taivutusta saatu jo pääty-ympyröilläkin ratsastamisesta.

01.03.2015 Estevalmennus, valmentajana Bertta
Misery ja vauhdikkaan ja ylienergisen näköinen rautias suomenhevosori Sakke olivat tänään esteratsastuksen suhteen valmennettavani ratsukko. Misery lämmitteli Sakkea esimerkiksi ympyröillä ja taivutuksilla sillä aikaa kun minä mietin, millaisen radan heille tällä kertaa kokoaisin maneesin keskelle. Sakkea piti kyllä ennen esteradan hyppäämistä tai edes ennen hyppäämisen suunnittelua hidastella ja sen kanssa piti tehdä pysähdyksiä sekä siirtymiä niin paljon kuin ehti. Misery sai hevosensa kyllä melko hyvin hallintaan, vaikka Sakke olikin aivan turhan innokkaana hyppäämässä. Mutta kyllähän me jossain vaiheessa esteitä hyppäämäänkin päästiin, vaikka ei siltä kyllä valmennuksen alussa hirveästi vaikuttanut! Radassa oli kolme okseria, kaksi trippeliä ja kaksi pystyestettä -hieman "pituushyppäämisen" treeniä siis! Sakke ja misery suorittivat melkein joka kerralla kaikki radan esteet hyvin, yhdellä hyppykerralla puomeja vain kolahteli ja pari kappaletta tipahtikin maahan saakka Saken yli-innokkuudesta johtuvan huolimattomuuden vuoksi.

13.02.2015 Estevalmennus, valmentajana Bertta
Kuinkahan monta kertaa jouduin tämänkin valmennuksen aikana sanomaan Sakelle ja miserylle "Ei noin lujaa, hidastakaa hieman vaikka ympyröiden avulla", sillä Sakke oli taas kerran sille ja miserylle pitämässäni estevalmennuksessa todella energisen luonteinen, eikä tahtonut kuunnella miseryä sitten yhtään. Sakke kuitenkin miellytti minun silmääni jollakin tapaa, sillä se oli selvästi synnynnäinen estehevonen ja loistava hyppäämään kunhan sen saa ensin vain keskittymään siihen olennaiseen hommaan, eli tietysti esteiden hyppäämiseen. Viime kerralla misery ja Sakke saivat hypätä rataa, mutta tänään he hyppäsivät kahta kahden esteen linjaa, jotka sijaitsivat molemmat maneesin pitkillä sivuilla. Linjoja hypättiin sillä tavalla, että ensin hypättiin toinen linja laukassa, sitten ratsastettiin tietysti lyhyelle sivulle, tehtiin pääty-ympyrä ravissa, nostettiin taas laukka ja lähestyttiin toiselle linjalle. Toisen linjan hyppäämisen jälkeen tehtiin taas sama juttu kuin edellisessäkin päädyssä, raviin siirtyminen ja pääty-ympyrän teko siis. Sakke rauhoittuikin kummasti ympyrän teossa, sillä se mentiin ravissa.

05.02.2015 Estevalmennus, valmentajana Bertta
Tänään misery ja rautiaan värinen suomenhevosori Sakke hyppäsivät heille pitämässäni estevalmennuksessa hieman erilaista tehtävää, minkä laista yleensä annoin ratsukoilleni tehtäväksi hypätä. Estetehtäväksi osoittautui tällä kertaa nimittäin sellainen harjoitus, missä oli kaksi estettä, yksi per lävistäjä. Tässä tehtävässä piti siis tehdä laukanvaihtoja esteen päällä, tai ainakin se oli tavoitteena. Tehtävän hyppääminen osoittautui melko helpoksi hommaksi, etenkin kun Sakke teki näköjään mielellään laukanvaihtoja, vaikka innostuikin välillä niiden tekemisestä liiaksi. Toinen tehtävän esteistä oli pystyeste ja toinen aika suurikokoinen ristikko. Alkujaan ne molemmat olivat suunnilleen 80 senttimetrin korkusia, mutta ajan myötä niitä nostettiin metristä 110 senttimetriin saakka. Hyppääminen näytti olevan Sakelle aivan helppo nakki, vaikka välillä misery joutuikin kääntämään orinsa ympyrälle ja tehdä muutamia kontrolliharjoituksiin liittyviä välitehtäviä Saken rauhoittamiseksi.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2017
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!