VIRTUAALIHEVONEN ID#91

Moon Paljetti

Rotu, skpsuomenhevonen, tamma
Säkä, väri155cm, trtkimo
RekisterinumeroVH14-018-1178
Syntynyt30.01.2014
Ikääntyminenkatso täältä
Koulutustasoko Helppo A
KasvattajaMoondance
OmistajaMoondance (VRL-01080)
Saavutukset30.12.2017 YLA1 palkittu pistein 96
15.02.2016 KRJ-II palkittu pistein 94

© Tallin omaisuutta
   

Jetan kuvan voisi laittaa sanakirjaan kohtaan "suomenhevonen", sillä se on juuri sellainen luonteeltaan kuin suomenhevosen kuuluukin olla: kiltti, nöyrä ja rehellinen, mutta ei kuitenkaan pystyynkuollut.

Hoitaa Jettaa voi karsinassa tai käytävällä, vapaana tai kiinni. Tälle tammalle käy kaikki. Se on kiltti ja seurallinen käsiteltäessä. Joskus Jetan uteliaisuus ja hellyydenkipeys on hieman rasittavaa, mutta yleensä siitä tulee vain hyvälle tuulelle. Jos tamma tulee liikaa iholle, niin komentaminen saa sen kyllä lopettamaan. Varustaminen ei tuota Jetan kanssa ongelmia, sillä se ei pullistele ja ottaa kuolaimet nätisti suuhun. Kavioiden putsaus sujuu hyvin, eikä tamma sano esimerkiksi pesuunkaan mitään. Voitte vain arvata, että tämä hevonen on yksi eläinlääkärien ja kengittäjien suosikeistä meidän tallilla. Jetalle käy oikeasti kaikki.

Ratsastaessa Jetta on kiltti ja yhteistyöhaluinen. Sille sopii kaikki ratsastajat ja tamma yrittää jokaisen kanssa aina parhaansa. Se ei varmaan osaa edes temppuilla missään tilanteessa. Jetan laji on kouluratsastus, mutta kyllä se maahankaivettuja esteitäkin osaa hypätä. Samoin maastoilu tämän tamman kanssa on miellyttävä kokemus, sillä siinä ehtii katsella maisemiakin. Kyllä Jetasta vauhtia löytyy jos ratsastaja sitä vaatii, mutta omatoimisesti se ei lähde kiitämään alta pois. Koulua vääntäessä tamma on herkkä ja helppo ratsastaa. Se kulkee luonnostaan oikein päin ja on ihanan kevyt edestä - ei yhtään sellainen painava ohjalle, kuten suomenhevoset joskus osaavat olla. Jetta ei ole mikään liitokavio ikävä kyllä, joten siksi se kilpailee vain helppoa koulua. Tamma osaa kyllä vaativan tason asioita. Myös rakenteellisesti se ei kulje parhaassa mahdollisessa muodossa, mikä verottaisi pisteitä korkeammassa koulussa. Helpolla tasolla Jetta tekee tasaisen varmoja suorituksia.

Kuljettaminen tai lastaaminen ei tuota tämän neidon kanssa mitään ongelmia. Se menee minne ihminen ikinä pyytääkään - varmaan myös kiipeäisi puuhun takaperin, jos sitä vaatisi. Kilpapaikalla Jetta on samanlainen kuin kotona, eikä turhia stressaa hälinästä. Jos kaikki hevoset olisivat samanlaisia, niin olisihan se ehkä hieman tylsää. Jetta antaa suorituksessa aina kaikkensa ja huonot pisteet saa ratsastaja yleensä ottaa omaksi syykseen.




sh-o. Moon Vojakka -- s.25.08.2014 (i. Moon Vinskeri)
sh-t. Moon Glitteri -- s.03.01.2015 (i. Moon Hurmuri)
sh-t. Moon Pampula -- s.22.04.2015 (i. Moon Ramiro)
sh-o. Moon Konkari -- s.05.10.2015 (i. Aarian Kulkuri)

i. Pursetti
KRJ-I, SLA-II, YLA2
ii. Pursimies
evm, tprt, 156cm
iii. Valkopurje
evm, prt, 157cm
iiii.
iiie.
iie. Kalmiina
evm, trt, 154cm
iiei.
iiee.
ie. Kanerva
evm, prn, 154cm
iei. Karneeli
evm, rn, 157cm
ieii.
ieie.
iee. Onervan Ilo
evm, rt, 154cm
ieei.
ieee.
e. Hää-Morsian
VIP MVA Fn, YLA3, KTK-III
ei. Lakko-Mies
evm, rtkm, 155cm
eii. Paavin Poika
evm, rt, 157cm
eiii.
eiie.
eie. Blondivitsi
evm, vkk, 152cm
eiei.
eiee.
ee. Häpeilemätön Viettelijätär
evm, rtkm, 155cm
eei. Kuoleman Välttäjä
evm, rnkm, 156cm
eeii.
eeie.
eee. Tähti-Rinsessa
evm, rtkm, 153cm
eeei.
eeee.

ii. Pursimies oli komea, tummanpunarautias koulupainotteinen suomenhevosori. Ori menestyi kouluratsastuksessa kansallisella tasolla asti ja oli kuuluisa kauniin lennokkaista liikkeistään. Luonteeltaan Pursimies oli hieman haastava ja vahvasti orimainen, mutta ratsuna se oli herkkä ja kuunteli ratsastajaa hienosti. Oria käytettiin melko paljon jalostukseen kilpauransa ohella, ja Pursimies astuikin monenlaisia suomenhevostammoja ex-ravureista kouluratsuihin.

iii. Valkopurje oli myös komea punarautias kouluori. Kouluratsastuskilpailuiden ohella oria käytettiin useasti näyttelyissä, sillä Valkopurjeella oli erittäin ihanteellinen rakenne ratsusuomenhevoselle. Valkopurje kantakirjattiinkin I-palkinnolle, mikä lisäsi oriin jalostuskäyttöä huomattavasti. Luonteeltaan Valkopurje oli tasainen ja hyväluonteinen, oria oli helppo ja mukava käsitellä.

iie. Kalmiina oli vauhdikas ja energinen kenttätamma. Tummanrautias Kalmiina oli ensisijaisesti kilparatsu, mutta varsoi kolme kertaa. Monilahjakas ja hyväluonteinen tamma kilpaili jopa CIC1-tasolla.

ie. Kanerva oli kaunis punaruunikko tamma. Kanerva oli harrastetason kouluratsu, jolla oli kuitenkin aivan mahtavan hyvä luonne. Tamma oli erittäin hellyydenkipeä ja helppo hoidettava, ratsunakin se oli vähintään keskinkertainen. Kanerva kilpaili muutaman kerran, muttei menestynyt mitenkään erikoisesti. Tamma teki jopa lyhyen uran tuntiratsuna, kunnes päätyi yksityiseksi harrasteratsuksi sekä pienimuotoiseksi siitostammaksi. Kanerva varsoi neljä kertaa.

iei. Karneeli oli taitava ruunikko kouluori. Herra kilpaili kansallisella tasolla asti useankin eri ratsastajan kanssa. Kantakirjaan ori ei päässyt rakenteellisten puutteiden vuoksi, mutta koulukilpailumenestys teki Karneelista suositun jalostusorin. Luonteeltaan Karneeli oli rauhallinen ja luotettava, sekä erittäin yhteistyöhaluinen ratsu.

iee. Onervan Ilo oli melko pienikokoinen ja siro rautias. Onervan Ilo oli ravisukuinen tamma, joka kuitenkin päätyi ratsuksi vain muutaman epäonnistuneen startin jälkeen. Koska Onervan Ilo ei ehtinyt tehdä pitkää uraa ravurina ja se ratsutettiin jo 4-vuotiaana, tuli tammasta uskottava ja taitava ratsu. Tamma kilpaili pikkuluokissa koulu- ja esteratsastuksessa, varsoi ainoan varsansa Kanervan kahdeksanvuotiaana ja myytiin sitten sen jälkeen ratsastuskoulun tuntiratsuksi. Onervan Ilo tekikin melko pitkän uran tuntihevosena. Tamma oli hyväluonteinen ja rauhallinen, ja sen terveys ja kunto kestivät raskaankin käytön.

ei. Lakko-Mies oli kimo suomenhevosori, kokoa löytyi 155 senttimetriä ja luonnetta vielä sitäkin enemmän. Hyvin energinen ja jopa kaistapäiseksikin kutsuttu ori ei tahtonut pysyä koskaan paikoillaan, touhotti joka asiassa ja sen oli hankala keskittyä. Tämänpä vuoksi isä ei menestynyt paljon kouluradoilla, vaikka liikettä ja taitoa olisikin ollut. Lakko-Miehen elämä koostuikin epäonnistuneen kisaratsu-uran jälkeen lähinnä harrastehevosen hommista, mutta hyvin menestyneen ja laadukkaan sukunsa myötä sitä käytettiin muutamalle tammalle ja maailmaan pyörähtikin kolme sievää tammavarsaa. Nämä kolme tammaa perivät onneksi luonteensa pääasiassa emiltään, mutta kaksi näistä oli isänsä tavoin kimoja. Ori rauhoittui jonkin verran päästyään pois stressaavista kisatilanteista ja suuren tallin hälinästä - lisäksi mitä vanhemmaksi Lakko-Mies tuli, sitä rauhallisempi ja helpompi tapaus se oli. Ori eli pitkän ja terveen elämän nukkuen pois tutussa ympäristössä vasta 32-vuotiaana.

eii. Paavin Poika sen sijaan oli täysin erilainen kuin poikansa. Tämä 157 cm korkea, kauniin suklaanrautias ori oli oikea rauhallisuuden ruumiillistuma, joka menestyi elämänsä aikana upeasti kilparadoilla. Toisella palkinnolla kantakirjattu ori on myös moninkertainen SM-kouluratsastusvoittaja ja menesty muutoinkin aluetasolla upeasti. Paavin Poika kilpaili siitoksen ohella vielä pitkälle yli 20:n vuoden rajapyykin ja veteraanivuosinaan se johti monta junnua kouluratsastuksen saloihin. Paavin Poika jouduttiin lopettamaan 28-vuotiaana pahenevien jalkaongelmien vuoksi.

eie. Blondivitsi on saanut nimensä niin luonteensa kuin värinsäkin kautta. Vaalea, voikko tamma on kooltaan 153 senttiä, mutta sen mielikuvitus oli pienen shetlanninponin tasolla. Ratsuna tamma oli haastava, mutta kovasti töitä tekevälle hyvinkin palkitseva. Tamman kanssa kilpailtiin menestyneesti sekä koulu- että esteratsastuksessa aluetasolla. Blondi oli erinomainen ihmistuntija, joka mukautui aina sitä käsittelevien ihmisten mielialan mukaan: ärtyneille ihmisille se oli nöyrä ja oikein mukava, mutta iloisille taas näytti jekuttavaakin puoltaan. Se oli selvästi perinyt tätä kykyä isältään.

ee. Häpeilemätön Viettelijätär on aika samankaltainen kuin puolisonsa Lakko-Mies, ainakin ulkopuolisesti. Tamma on myös kooltaan 155 cm ja väritykseltään kaunis valkoinen kimo. Tuttujen kesken Hemmoksi kutsuttu neiti oli luonteensa puolesta täyttä kultaa, aina yhtä helppo ja mukava käsiteltävä. Ratsuna Hemmo oli mitä kiltein ja helpoin: se liikkui aina rehellisesti oikeinpäin, yritti parhaansa ja paikkaili ratsastajansakin virheitä. Ei ollut suotta tamma suosittu sen taitaessa sekä kouluratsastuksen, rataesteet kuin maastoesteetkin ongelmitta ja erinomaisella menestyksellä. Sillä oli melko lyhyt kilpaura, sillä se siirtyi jo 14-vuotiaana siitostammaksi jalkavamman vuoksi. Hemmo elää edelleen suurehkolla suomenhevostilalla ja kaitsee tammalaumaa varsoineen. Hemmo on periyttänyt kuudelle varsalleen erinomaista luonnetta, kimoa väriä ja kapasiteettia oikeastaan lajiin kuin lajiin.

eei. Kuoleman Välttäjä on kimo suomenhevosori, jolta kokoa löytyy noin 156 senttiä. Vältti sai nimensä jo hyvin pienenä, selvitessään nipin napin sektiota synnytyksen aikana. Vältin emä oli ensisynnyttäjä, ja vääränlaisen ruokinnan vuoksi varsa oli kasvanut liian suureksi ja vieläpä kääntynyt väärin päin. Varsa syntyi elävänä, mutta sen emä menehtyi. Vältin elämä oli oikeastaan alusta loppuun niin sanotun paremman harrastehevosen hommaa: se oli laadukas liikkuja, hyvärakenteinen ja sen kanssa oli ilo käydä kiertelemässä lähialueen pikkukisat sen käyttäytyessä moitteettomasti ja tehdessä aina parhaansa. Välttiä käytettiin säästeliäästi jalostukseen ja se sai eläissään vain kuusi jälkeläistä.

eee. Tähti-Rinsessa, tuo kimo 153 senttimetriä korkea tamma, oli kouluratojen ehdoton kuningatar. Kaunis, kiltti, nöyrä ja herkkä hevonen saavutti useita voittoja ja vielä enemmän sijoituksia aluetasolla. Kaiken lisäksi Tähti-Rinsessa oli kuvan kaunis ja menestyi hienosti myös näyttelyissä ja se kantakirjattiin kakkospalkinnolla. Pitkän ja rikkaan elämän viettänyt Tähti sai viisi varsaa ja se kuoli luonnollista tietä 31 vuoden iässä. Varsat perivät siltä erinomaista liikettä sekä nöyrää ja tasaista luonnetta. (c. isän puoli Cee, emän puoli Hapero)

KRJ (sijoituksia 48 kpl)
18.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (4/30)
18.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (3/30)
18.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (3/30)
17.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (5/30)
15.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (1/30)
14.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
11.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
10.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (6/40)
17.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (1/40)
17.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (5/30)
16.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
15.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (5/30)
14.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
14.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (3/40)
12.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (3/40)
12.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/40)
03.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (1/40)
02.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (4/40)
02.08.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (1/30)
29.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (2/30)
26.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (4/30)
22.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (4/30)
22.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (2/30)
20.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (1/40)
20.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (1/30)
19.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
18.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (4/30)
17.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (3/30)
23.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (3/30)
22.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
19.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
19.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
16.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
14.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (5/30)
13.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (5/30)
16.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (2/40)
15.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (3/40)
13.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (1/40)
10.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (4/40)
08.07.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (4/40)
27.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (2/40)
24.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (6/40)
23.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (2/40)
07.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (1/60)
04.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (7/60)
04.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo B (3/60)
03.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (2/30)
03.06.2014 kutsu, KRJ kouluratsastus, Helppo A (3/30)
Muut sijoitukset
30.04.2015 kutsu, VSR-Cup, Helppo C (2/48
31.07.2014 kutsu, VSR-Cup, Helppo A (6/107)

20.09.2016 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Siguri)
Syksy teki tuloaan. Sen huomasi maahan pudonneista lehdistä, pimenevistä illoista sekä ennen kaikkea kuraisista hevosista. Varsinkin Jetta, tuo kimo tamma, oli saanut ulkona ollessaan valkoisen värinsä katoamaan kurapeitteen alle.

Talutin tamman tarhasta pesutupaan ja pesin enimmät kurat pois. Onneksi lika ei ollut vielä ehtinyt pinttyä, vaan se lähti kunnollisella suihkuttelulla irti. Jetta jaksoi seistä pitkään paikoillaan, kunnes se huomasi kädessäni olevan pesusienen ja alkoi hamuta sitä huulillaan. Tamma kurkotti niin pitkälle, kun riimunaru antoi periksi, mutta pesusieneen se ei ylettynyt. Sen sijaan annoin tammalle rapsutuksia korvan taakse. Pesuhetken jälkeen vein tamman karsinaansa ja laitoin tälle loimen päälle. Taputin tammaa vielä kaulalle ja jätin tämän sitten rauhoittumaan yötä vasten.




15.01.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Lola
Pääsin jälleen valmentamaan miseryä ja hänen kaunista kimoa suokkitammaansa kouluratsastuksen merkeissä! Tällä kertaa aiheena oli vähän kaikenlaista aina pohkeenväistöistä voltteihin ja laukanvaihtoihin. Tehtävä oli siis monipuolinen ja haastava jollain tapaa, jos ei pysty ajattelemaan useampaa asiaa yhtäaikaa. Pohkeenväistöt menivät suurimmaksi osaksi melko hyvin, itseasiassa ne voltit näyttivät kaikista hankalimmalle. Ratsastajan täytyisi taivuttaa rohkeammin sekä huolehtia, että voltista tulee symmetrinen ja pyöreä ympyrä, ei soikio eikä neliö. Pian taivutukset saatiin kuntoon sekä sitä myötä myös parempia ympyröitä! Laukoissa Jetta meni paljon paremmin kuin viime kerralla, nyt se liikkui energisesti ja reippaasti, melkein jopa liian. Mainitsin asiasta, mutta lisäsin kuitenkin että se on parempi että se menee energistä kuin laiskaa ja hidasta. Oikein hyvin mennyt tunti lopetettiin hyvillä mielin loppuverkkojen yhteydessä.

10.01.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Lola
Kimo suokkitamma Jetta käveli vähän laiskanpuoleisia alkukäyntejä uralla ratsastajansa misery selässään. Tänään valmennuksen aiheena oli laukanvaihdot kolmikaarisen kiemurauran avulla. Käskin ratsukon aloittaa heti ravilla kolmikaarista kiemurauraa ja taivutella ja asetella Jettaa mahdollisimman paljon. Jetta vaikutti aluksi hieman jäykältä ja hitaalta, mutta lopulta taipui ihan kivasti ja tuli mukavan vetreäksi. Käskin heidän ottaa vielä vähän reippaampaa laukkaa koko uraa pitkin, jotta Jettaan saataisiin enemmän liikettä josta olisi paljon apua vaihdoissakin. Laiskalla ja hitaalla hevosella vaihdot eivät tulisi onnistumaan. Jetta laukkasi aluksi melko hitaasti ja kompuroi välillä, mutta kun huomasi saavansa mennä lujempaa vauhtia, se menikin oikein reipasta ja hyvää laukkaa. Pian aloitetiinkin kiemuraura laukalla laukka vaihtaen aina joka kaaressa oikeaan. Aluksihan Jetta vaihtoi ristilaukalle, mutta kehotin ratsastajaa "paukauttamaan" pohkeella, jotta takajalatkin vaihtuisivat. Loppua kohden parani jälleen hurjasti ja hyvin onnistuneen pätkän jälkeen annoin ratsukolle luvan lopettaa treeni loppuverkkoihin.

15.09.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Lissu T.
Jetta oli tänään paljon paremmassa vedossa kuin viimeksi. Kimo vastasi miseryn apuihin paljon herkemmin, tamman liikkuminen oli energisempää ja tahdikkaampaa. Verryttelyt alkoivat ja sujuivat jouhevasti, ratsukko suoritti tehtävät vaivatta. Jettaa ei tarvinnut suuremmin herkistellä tai herätellä, tamma oli ilahduttavan työintoinen ja vireä alusta alkaen. Aloitimme valmennuksen täyskäännöksellä takaosan ympäri. Ensin muutama metri keskikäyntiä, sitten kokoaminen, täyskäännös takaosalla joko oikealle tai vasemmalle, ja siitä jälleen keskikäyntiä. Jetta oli helposti koottavissa, käynti tahdikasta, yliastunta oli hyvä. Käännökset olivat siistejä ja hallittuja, ja ne onnistuivat sekä oikealle, että vasemmalle. Päivän toinen tehtävä oli vastalaukka pitkän sivun lopusta lyhyen sivun keskelle. Jetalla oli tahdikas, vahva keskilaukka ja hyvä tasapaino, joten vastalaukan ylläpitäminen ei tuottanut vaikeuksia. Vastalaukka myös nousi ongelmitta, ja sujui niin oikeaan kuin vasempaankin kierrokseen. Näiden tehtävien lisäksi ratsukko teki paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Tänään ratsukko oli vedossa, sillä kaikki sujui kitkatta, eikä minulle jäänyt paljoa tekemistä. miseryn ratsastusasennostakaan ei löytynyt huomautettavaa, ja kun Jettaakaan ei tarvinnut aktivoida, oi valmentajan rooli aika pieni.

12.09.2014 Kouluvalmennus, valmentajana Lissu T.
Kimosta Jetta-tammasta ei meinannut saada irti kunnon liikettä sitten millään. Tamma tuntui kulkevan verryttelyjen läpi säästöliekillä (toisinaan pakki päällä..), vaikka millaisia harjoituksia keksin ratsukon pään menoksi. miseryä ei voinut syyttää yrityksen puutteesta, nainen koetti herätellä tammaansa hienovaraisella pohkeiden käytöllä ja ajoittain vähemmän hienovaraisella istunnan käytöllä. Jetta kyllä asettui, taipui ja suoristui, mutta liike jäi laahaavaksi ja hieman maahan sidotuksi. Etenkin Jetan ravi tuntui toivottomalta, käynti parani useiden pysähdysten ja reippaiden liikkeellelähtöjen jälkeen, laukkakin alkoi pikku hiljaa pyöriä.

Aloitimme valmennuksen ravityöskentelyllä, ensimmäisenä tehtävänä oli nelikaarinen kiemuraura harjoitusravissa. misery ratsasti siistit, huolelliset kaaret, jotka olivat aika lailla samankokoiset ja muotoiset, ei valittamista siinä suhteessa. Valitettavasti Jetan ravi ei edelleenkään ollut kevyttä ja eteenpäinpyrkivää, ravin tahti sentään oli tasainen. Muutaman toiston jälkeen kimon liikkeissä tapahtui pientä parannusta, vaikka en vieläkään päässyt näkemään kunnon ravia. Seuraavaksi ratsukko sai tehdä harjoitusravia – pysähdys – peruutus neljä askelta – harjoitusravia –ketjun. Pysähdykset olivat siistejä, peruutus vähän hidas, mutta suora, ravi nousi yllättävän ripeästi. Kolmannen ravinoston jälkeen Jetta alkoi ravata paremmin, etuosa keveni hieman ja liike muuttui korkeammaksi. Viimeinkin! Peruutuksiinkin tuli vähän eloa. Laukkatehtävänä oli vastalaukkaa maneesin lyhyttä sivun sivun ajan. Ensimmäisellä kerralla Jetta vaihtoi myötälaukalle, sen jälkeen misery ratsasti tammalleen reipastahtisemman laukan, minkä jälkeen vastalaukkakin pysyi yllä. Kimolla on hyvä tasapaino, enkä epäile yhtään, etteikö tamma saisi koulutuomareitakin puolelleen, kunhan sen ratsastaa aktiivisemmaksi. Hyvää työtä, jälleen kerran, siistiä ratsastusta läpi valmennuksen.

13.08.2014 Kouluvalmennus, valmentaja Moto (VRL-02207)
Sain kuulla, että toinen uusi tuttavuuteni olisi kaunis valkoinen suomenhevonen, kuin suomalainen lumitalvi, mutta asennevikainen ja sen vuoksi enemmänkin kuin lumimyräkkä. En ottanut moisia varoituksia kuuleviin korviini, vaan odotin hymyssä suin kentälle saapuvaa ratsastajaa ja tämän perässä löntystävää pää alhaalla kulkevaa tammaa.

Ensisilmäyksellä Jetta ei suinkaan näyttänyt vihaiselta, vaan enemmänkin alakuloiselta. Se luimisteli ratsastajalle, joka nousi satulaan ja lähti käyntiin jähmeästi. Istuin kentän aidalla katsellen ratsukkoa hiljaa itsekseni. Ratsastaja lähti parin käyntikierroksen jälkeen ravaamaan kevyesti kenttää ympäri, yritti herätellä lähes horroksessa töpöttävää Jettaa ja käänteli sitä kankeille volteille. Lopulta minun oli kuitenkin puututtava moiseen. ”Pruuut-aaa”, sanoi ja nostin kämmenen pystyyn. ”Pysäytä, ole hyvä.” Ratsastaja pidätti Jettan ravista suoraan pysähdyksiin. Jetta riiputti heti päänsä alas ja yritti näykkiä ohjia itselleen, jolloin ohjat valahtivat ratsastajan sormien välistä pidemmiksi. ”Mitä tämä tämmöinen on?” minä sanoin ja pudottauduin aidalta. Kävelin heitä kohti. ”Minulle maksettiin kouluvalmennuksesta, ei suinkaan terapiakäynnistä.” Ratsastaja räpytteli silmiään ja väänteli käsissään ohjia. ”Eilen se oli kiukkuinen eikä meinannut totella millään. Tänään se on ainakin rauhallinen…” ”Tuo ei ole rauhallista nähnytkään. Tuo on katatoninen. Rauhallinen määritellään ’tyyni, itsetuntoinen, sees’. Sanoisin, että Jetta ei täytä näistä ehdoista yhtäkään. ”Ensinnäkin”, jatkoin ja harpoin jo heidän luokseen. Kumarruin Jettan pää puoleen ja tarkkasin sen silmiä, turpaa, kaulaa. ”Jetta on masentunut. Osaatko sanoa mistä se voisi johtua?” Ratsastaja istuutui taaksepäin satulassa ja hänen kasvonsa kirkastuivat äkkiä epäileväisen rypistyksen takaa. ”Niin joo… Yksi Jettan laidunkavereista kuoli hiljattain. Tosin siitä on jo useampi kuukausi, voisiko se olla syy? En osannut yhdistää niin kauaskantoiseen asiaan.” ”Hevoset ovat yksilöllisiä, mutta nekin tuntevat. Ihmiset usein unohtavat sen ja kuvittelevat, että hevoset ovat biorobotteja, jotka liikkuvat kauralla ja joilla on vain kaksi temperamenttia: eteen tai taakse.” Nousin ylös ja silitin Jettan alakuloista profiilia. ”Tämä hevonen suree menetettyä kaveriaan. Se on päässyt suruprosessissaan tajunnan tasolle, jossa se tietää, ettei kaveri tulee enää takaisin. Muuttuiko tamman käytös, kun laidunkaveri lähti?” Ratsastaja mietti. ”Niin kai… En muista tarkalleen. Aina se on ollut minun mielestäni jukuripäinen, mutta jossain vaiheessa käytöshäiriö vain paheni ja etenkin näin koulukentällä ja tallissa siitä tuli suorastaan ärsyttävä. Voihan olla, että se liittyy tapaukseen.” Nyökytin. ”Niin katsos, Jetta on varmasti kiukutellut ensin tuohtumuksestaan, kun sen hyvää kaveria ei ole näkynyt vähään aikaan. Se ei välttämättä ole hyväksynyt tai ymmärtänyt täysin tapahtuman luonnetta, mutta nyt se alkaa valjeta hänelle, ettei ystävä ole tulossa takaisin.” ”Voi Jetta”, ratsastaja huokaisi myötätuntoisesti ja silitti äkkiä tamman kaulaa hellemmin, kuin lämmittelyn aikana oli äksysti sitä komennellut. Jetta kohotti vähän päätään. ”Täytyykö valmennus sitten perua?” ”Ei suinkaan”, hymyilin. ”Nyt se sujuu entistä lennokkaammin, kun tiedämme asioiden syyt. Pelkkien seurauksien varassa työskentely voi väistämättä edetä pahoihin erheisiin ja vain pahentaa tilannetta. Jetta tarvitsee nyt ennen kaikkea muuta ajateltavaa, liikunnallista ja samalla kivaa.” Ratsastajakin reipastui ja kokosi taas ohjat. ”Mitä on suunnitelmissa?” ”Pistäpä ensiksi raville pitkin ohjin”, minä kehotin ja kävelin takaisin kentän keskelle. Ratsukko lähti ravaamaan ja Jetta kurotteli päätään mielissään kohti maata, kun ei ollutkaan tiukasti pidettynä ohjastuntumalla. Annoin ratsukolle ohjeita tehdä serpentiinejä, kiemuroita, satunnaisia suunnanvaihdoksia, temponlisäystä ja kevennystä, ja sitten taas toisaalta niin löysää ja löntystävää ravia, kuin vain mahdollista! Pikku hiljaa leikkimielisen ja rennon harjoituksen aikana Jettan korvat alkoivat olla enemmän edessä, kuin takana ja sen silmät eivät olleet aivan yhtä sumeat.

Ratsastaja meni laukallakin pitkin ohjin Jettan kanssa ja tamma oli oikein säyseä. En tiedä mistä kaikki touhottivat, että tämän hevosen kanssa saisi tehdä kaksin verroin töitä? Hieno hevonenhan se on ja lipuu laukassa ilman halki, kuin pehmeä poutapilvi!

12.08.2014 Kouluvalmennus, valmentaja Tossah (VRL-02207)
Päivän toisen valmennettavan suomalaisen kohdalla oltiin enemmän minun alallani. Ratsastajan ”hyvin itsepäiseksi, kinastelunhaluiseksi ja änkyräksi” kuvailema Jetta oli ainakin nätti katsella ruskeanvihreää ympäristöä vasten, kuin juuri sateeseen puhkeamaisillaan oleva leijaileva pilvi – tai myrskypilvi, tarkemmin ottaen.

Jetta aloitti vastaanhangoittelun jo alkuverryttelyn aikana, jolloin se sai päähänsä ruveta peruuttelemaan omia aikojaan, vaikka ratsastaja pyysi eteen. Harmi, että Jettan selkeästi huono päivä osui juuri minun valmennukseeni, sillä Moto osaisi käsitellä kiukkupussit itseäni paremmin.

”Hei, haloo! Maisk, maisk!” ratsastaja torui ja painoi pohkeet kylkiin. Jetta nosti päätään ylös ja kääntyi sivuttain, vain vaivoin lopulta lähtien liikkeelle ravissa. ”Noh, noh…”, minä sanoin. Seurasin sivusta kuinka Jetta ravasi pää kuolaintuen alla, sitten nyppäisi kerran ja ravisteli harjaansa. Ratsastajan kulmien välissä oli ärsytyksen ja turhautumisen rypyt. Ei kovin hyvä alku koulutreenille… ”Tällainen se on aina silloin tällöin”, ratsastaja marisi ravatessaan ohitseni, hieman pahoittelevaan sävyyn. ”Ei se mitään. Onhan niitä hevosversioitakin känkkäränkästä”, minä tuumasin. ”Oletko varma, ettei kyse ole jostain fysiologisesta ongelmasta tai ehkä epäsopivasta satulasta, terävästä piikistä kuivunutta ruohoa kuolaimissa tai kivi kengässä?” ”On eläinlääkäri sitä katsonut ja varusteet on mitoitettu, ei pitäisi niistä johtua”, ratsastaja sanoi olkansa yli. ”Selvä sitten. Mennään sen pohjalta. Kevennä ainakin näin ensi alkuun kättä, Jettaa selvästi ärsyttää, että olet tiukasti sen suussa kiinni.” Ratsastaja hellitti empien ohjastuntumaa ja Jetta veti heti ohjat hänen käsistään luimuillen korviaan. ”Ota vain ohjat takaisin käteen. Höllää kättä, mutta älä kuitenkaan pura peukalolukitusta. Tuo on hevosen tapa testailla kättä; vaatia enemmän liikkumatilaa, mutta sitä saadessaan ottaa itselleen dominointivallan kiskaisemalla ohjat itselleen. Huonoa käytöstä, sitä se on. Älä anna tamman päästä niskan päälle.”

Alku kaavailemastani temmonvaihtelu ja taivuttelutreenistä meni vähän sivu suun, kun jouduimme paneutumaan Jettan patoutuneisiin ongelmiin. Kuten sanottua, en ole niin hyvä ”hevospsykologi”, kuin Moto, joten yritin saada asiat sujumaan kylmemmin ratsuttajan näkökulmasta. Otin Jettan käytöksen testailevana temppuiluna, kurittomuutena ja ärsytyksenä jostakin – kuumasta helteestä, kärpäsistä tai vaikkapa vain minun valkoisesta paidastani. Sitä en ikävä kyllä voinut harjoituksissa riisua, sillä sen alla minulla ei ollut mitään.

”Hyvä, hyvä, hyvä…”, mumisin, kun Jetta ravasi hetken aikaa oikein päin ja suhteellisen rauhallisesti. ”Nyt menee nätisti! Kokeillaan nyt pitkällä sivulla pohkeenväistöä.” Ratsastaja keskittyi lähes silmät kierossa ja asetti Jettan vastakkaiseen suuntaan, ohjaten sen väistättämään ulkopohjetta. ”Älä jää kiinni sisäohjaan! Vain asetus ja pidä siinä, älä vedä yli. Noin juuri!” Jetta heilautti häntäänsä protestoivasti, mutta oli jo antanut taistelun periksi ja mennä jolkotti selvästi äkeänä, mutta säyseänä. Se riitti minulle. Siirryimme laukkaan ja temmonvaihteluihin. Kokeilin saada ratsukon vaihtamaan laukkaa sujuvasti aina kentän kulmissa ja itse asiassa se meni paremmin, kuin olin ensin ajatellut. En halunnut painostaa Jettaa tai ratsastajaa liikaa, etenkään hankalan alun jälkeen, joten lyhensin valmennuskertaa ja lopetin harjoitukset hieman aikaisemmin heti, kun Jetta osoitti olevansa kuulolla. Minua jäi silti harmittamaan, etten osannut purkaa Jettan ongelmaa. Se lähti kentältä loppukäyntien päätteeksi mieli vähän maassa ja se on aina erityisen ikävää treenien jälkeen!





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2017
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!