VIRTUAALIHEVONEN ID#145

Donitsitypy

Rotu, skpsuomenhevonen, tamma
Säkä, väri155cm, päistärikkö
RekisterinumeroVH14-018-1607
Syntynyt14.07.2012
Ikääntyminenkatso täältä
KoulutustasoVaativa B
KasvattajaVRL-03745 (ex-om)
OmistajaMoondance (VRL-01080)
Saavutukset

© SN

Donitsi on kiltti, mutta välillä hyvinkin uppiniskainen suomenhevostamma. Jos sitä ei huvita jokin asia, niin se ei sitä myöskään tee. Donitsi on tyypillinen tamma, joka ottaa nokkiinsa joistakin asioista turhankin herkästi. Tallilaiset ovat antaneet sille lempinimen marttyyri. Hoitaessa Donitsi on rauhallinen ja antaa kenen tahansa hoitaa itseään sanomatta vastaan. Varustaminen on oma haasteensa, sillä tamma pullistelee todella taidokkaasti ja pitää myös suunsa kiinni kutittelusta huolimatta. Taluttaessa se taas löntystelee pitkällä narulla takana, eikä reakoi hoputtamiseen millään lailla.

Ratsastaessa Donitsi on osaava ja oikeasti herkkäkin hevonen, mutta tekee töitä kunnolla vain, jos sitä huvittaa. Pakottamalla et saa tätä tammaa liikkumaan vaan täytyy niellä ylpeytensä ja yrittää maanittelua, sekä kehumista huonoina päivinä. Tai antaa Donitsille periksi ja lähteä koulutreenin sijaan maastoilemaan. Halutessaan tamma on todella osaava ja miellyttävä ratsastaa. Se osaa tehdä yhteistyötä oikeanlaisten ratsastajien kanssa ja on välillä niinkin nöyrä, ettei sen itsepäisyyttä edes muista.




sh-o. Moon Donitsi -- s.20.07.2015 (i. Hurmurilla)
sh-t. Moon Tomusokeri -- s.30.10.2015 (i. Johtotähti)
sh-o. Moon Täystuho -- s.17.01.2016 (i. Kauhumäen Täysosuma)

i. Hehku
evm, rn, 156cm
ii. Kärppänä
evm, prn, 157cm
iii. Haukkana
evm, m, 154cm
iiii.
iiie.
iie. Pursiruusu
evm, vrn, 160cm
iiei.
iiee.
ie. Surujoen Kuura
evm, klm, 152cm
iei. Partiopoika
evm, m, 149cm
ieii.
ieie.
iee. Surujoen Ruskalilja
evm, rn, 155cm
ieei.
ieee.
e. Helmitär
evm, päis, 150cm
ei. Räiske
evm, vprt, 149cm
eii. Kipinä-Mikko
evm, rt, 153cm
eiii.
eiie.
eie. Yön Kuiskaus
evm, prt, 147cm
eiei.
eiee.
ee. Helmitarina
evm, päis, 154cm
eei. Helpertti
evm, rn, 155cm
eeii.
eeie.
eee. Helmeilevä
evm, päis, 151cm
eeei.
eeee.

I Hehku on koulupainotteinen Suomenhevosori. Tämä on kilpaillut menestyksekkäästi kouluratsastuksessa sekä ajanut myös muutaman valjakkostartin. Hehku on luonteeltaan kuuma ja tempperamenttinen tapaus, jonka selässä saa aina olla hereillä. Se on hieman hankala ratsastettava, mutta oikeat nappulat löytäessä saa Hehkusta koulittua kelpo ratsun. Lisäksi orilla on hienot, näyttävät askellajit, jotka ovat varmasti periytyneet orin viidelle jälkeläisille. Lähes jokainen näistä on syntynyt isänsä tapaan ruunikkona, lukuunottamatta orin ainoaa rautiasta tammavarsaa. Edelleen tätä 156cm korkuista Suomalaista käytetään satunnaisissa kilpailuissa, mutta nykyinen omistaja on lähiaikoina osoittanut kiinnostusta näyttelyiden suuntaan.

II Kärppänä on perusolemukseltaan hieman hapan sekä tuittupäinen, yhden ihmisen hevonen. Kärppänää on käytetty paljon jalostuksessa ja orilta löytyykin tällä hetkellä reilut kymmenen jälkeläistä, joista suurin osa on perinyt edes osan tapauksen vaativaa luonnetta. 157cm ylväyttä omaava ori ei ole koskaan kilpaillut, mutta valmentautunut ori on. Tämä vaatii ratsastajaltaan etenkin pehmeää kättä ja ylipäätään taitoa laittaa venkuroiva ori ojennukseen. Suomenhevonen arvostaa omaa tilaa sekä aikaa ja jopa vaalii sitä, johtunee varmaan nuoruudessaan kokeneesta, pienestä tulipalon tyngästä, josta ori onneksi saatiin pelastettua.

III Haukkana oli musta ori joka kuoli vanhuuteensa 27-vuotiaana. Haukkanaa käytettiin tehokkaasti kilpailuissa ja olikin mahtava kenttäratsu. Kilpailukentällä tämä muuten varsin lauhkea ori "heräsi eloon" ja näytti todellakin mistä Suomenhevonen on tehty. Orilla on kolme jälkeläistä; kaksi komeaa oria ja yksi tamma, josta omistajansa sai isänsä mukaisesti ketterän kenttähevosen. Haukkana oli todella seurallinen tapaus, jonka kanssa olisi aina saanut olla joku piristämässä orin tylsää yksinäisyyttä. Haukkana oli 154cm korkea.

IIE Pursiruusu oli niskoitteleva ratsu, vaikka hoitaessa osaikin käyttäytyä kerrassaan ihanteellisesti. Pursiruusua käytettiin elämässään monissa näyttelyissä, mutta ihan ratsastuskilpailukuntoon tamma ei milloinkaan yltänyt. Sitä liikutettiin etenkin sileällä, mutta silloin tällöin pääsi hyppäämään muutaman esteen yli. Tamma sai kaksi varsaa, Kärppänän lisäksi toisenkin orin. Tämäkin varsa sai emältään juonikasta luonnetta ja vaativaa käsiteltävyyttä. Pursiruusu itse omisti säkäkorkeutta jopa 160cm. Vaaleanruunikko tamma kuoli kun ikävuosia oli plakkarissa 25.

IE Surujoen Kuura on peruskiltti tamma, joka omistaa upean värin. Kulomusta Suomalainen on aina syntymästään saakka toiminut äiti-tytär-parin harrastehevosena, mitä nyt muutamaan otteeseen on kilpailuihinkin päässyt. Silloinkin tamma on pärjännyt todella hyvin, ja joka kerta on tuonut omistajansa kotiin hymyssä suin. Osaava harvinaisuus on koulutettu jopa Vaativa B-tasolle, ja toimii ratsuna erittäin taipuisasti. Muutenkin Surujoen Kuura on lupsakka sekä ystävällinen tapaus. Tamma on saanut kaksi hienoa varsaa, joista kummastakin on saatu esille komea kouluhevonen.

IEI Partiopoika eli pitkän elämän aina 30 vuoteen saakka. Musta Suomenhevonen ruunattiin jo nuorena, mutta ehti kuitenkin toimia yhden tammavarsan isänä. Partiopoika eli nuoruudessa rentoa harrastehevosen elämää, ja pääsi jopa kisoissakin käymään. Se ei kuitenkaan aivan ollut tämän rauhanomaisen ruunan mieleen, ja siksi hevosen kanssa tyydyttiin levolliseen harrastamiseen kotioloissa. Partiopojan täyttäessä 17, edellinen omistaja myi ruunan pullahevoseksi vanhalle pariskunnalle. Siellä musta asusti aina elämänsä loppuun saakka, nauttien tyynestä elämästä - ja tietenkin ruoasta.

IEE Surujoen Ruskailija viettelee vielä tälläkin hetkellä viimeisiä päiviään jossain pellonkoristeena. Tammalla on ollut reipas elämä; se on kilpaillut, saanut kokemusta näyttelyistäkin ja jälkeläisiä on syntynyt viisi. Ruunikko tamma on estepainotteinen ja kilpaili aikaisemmin 90cm radoilla. Surujoen Ruuskailija on virtaisa ja vauhdikas hevonen, joka on todella varma esteratsu. Se hyppää minkälaisen esteen yli tahansa eikä puomien pudottelu kuulu tämän tamman tapoihin. 155cm korkean Suomenhevosen varsoista on löytynyt potentiaalia kilparadoille.

E Helmitär toimii yleisratsuna pienellä kotitallilla. Aikaisemmin kaunis päistärikkö työskenteli taitavan kilparatsastajan menopelinä niin koulu- kuin estekilpailuissa tuoden karsinansa oveen läjäpäin kiiltäviä ruusukkeita. Tämä kaunis suomalainen omistaa täydellisen kilpahevosen luonteen - vaikka olikin mukava, se oli melko kovaluontoinen. Silti tammaa oli helppo kuljettaa, jopa viereiseen maahan muutamaan otteeseen. Helmitär kuitenkin joutui pitkälle sairaslomalle esteellä kaatumisen ansiosta, eikä tämän jälkeen ollut enää yhtä mallikkaassa kisakunnossa, jonka vuoksi se myytiin. Donitsitypy on tämän päistärikön tamman ainoa tammavarsa, mutta siitä on myös kaksi rautiasta orivarsaa.

EI Räiske on nimensä mukaisesti räiskyvä ja varsin energinen hevonen. Estepainotteinen Räiske on toiminut niin jalostus- kuin kilpailukäytössä, kylläkin näin vanhemmiten enemmän vain tammojen viihdyttäjänä. Ori on aina valmiina lähtemään töihin ja onkin yllättävän nöyrä ratsu - heti kun saa orin jarrut haltuun. Vaaleanpunarautias, 149cm korkeutta omistava Räiske on periyttänyt jälkeläisilleen erioten rehellisyyttä. Tältä löytyykin 12 hienoa jälkeläistä, joista suurin osa kilpailee etenkin esteillä. Räiske on myöskin käynyt näyttelyissä elämänsä aikana ahkerasti ja saanut paljon positiivista palautetta!

EII Kipinä-Mikko eli valitettavan ja suorastaan liian lyhyen ajan tässä maailmassa. Orilla oli jos jonkinmoista sairautta ja ongelmaa, aina jalkavaivoista äkäiseen puhkuriin. Kipinä-Mikko lopetettiin jo 10-vuotiaana. Ori oli luonteeltaan hätäinen, mutta töitä hevonen osasi tehdä kunnolla. Se oli kuitenkin todella herkkä suustaan. Rautias starttasi joitain HeB-koulukilpailuja sekä 80cm rataesteluokkia nuoren omistajansa kanssa. Vaikka hylkäyksiltä ei täysin vältytty, oli orin omistaja varma siitä, että Kipinä-Mikko vielä joskus pääsisi laukkaamaan kunniakierroksen jonon ensimmäisenä - ja niin kävikin. Ori ehti toimia kolmen varsan vanhempana. Kaikista syntyi oivia estehevosia ja kultakin löytyy vahvaa luonnetta.

EIE Yön Kuiskaus on siitostallilla edelleenkin toimiva 147cm korkea Suomenpienhevonen. Tammalla on 7 jälkeläistä, joista suurin osa on kasvattajansa iloksi saanut emältään rauhallista ja helppoa luonnetta. Neljä varsoista syntyi tammoina ja loput kolme oreina. Yön Kuiskaus oli siis todella säyseä luonne itsekin. Sen ratsastettavuus näkyi lähinnä vain kevyissä maastolenkeissä jonon viimeisenä, mutta onhan sekin jotain. Kerran on tämä punarautias kuskattu näyttelyihin, mutta muuten on neitokainen pysytellyt enimmäkseen kotona suuren tammalauman ympäröimänä. Yön Kuiskaus on aina toiminut esimerkillisenä emänä varsoilleen; huolehtivana, muttei todellakaan liian.

EE Helmitarina syntyi hankalissa oloissa itsepäisenä varsana. Elämänsä aikana Helmitarina kuitenkin muuttui ja pääsi kokemuksistaan rauhallisesti yli. Tamma kuoli 19-vuotiaana kohtalokkaaseen ähkyyn. Päistärikkö kaunokainen asui hiljaisessa kotitallissa ja eli huolimatonta, pakotonta elämää, jonka oli todellakin ansainnut. Lopulta tammasta saatiin jopa ihmisystävällinen tapaus, vaikka siihen monia vuosia vierähtikin - parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tamma ei milloinkaan päässyt kilpakentille asti, mutta toimi kuitenkin kivana harrasteratsuna. Ennen ähkyänsä Helmitarina ehti synnyttää ja vierottaakkin ainoan varsansa, Helmittären.

EEI Helpertti on entinen kisaratsu, jonka kanssa kilpailtiin aktiivisesti kouluratsastusta. Ori on osaava, se osaa VaB:n asiat mallikkaasti. Helpertti oli hieman itsepäinen luonteeltaan eikä todellakaan helpoimmasta päästä, se testaili tuttujakin ratsastajia ja keksi vähän väliä omia päähänpistoja, joita toki myöskin toteutti ahkeraan tahtiin. Orin omistaja kuitenkin pysyi järjissään tämän vekkulin kanssa ja kykeni tuomaan Helpertin parhaimmat puolet esiin kouluradalla. Jossain vaiheessa elämäänsä ori sai uuden, erilaisen kodin suurelta oriasemalta, jossa Helpertti tälläkin hetkellä asustaa. Orilla on nyt viisi jälkeläistä, joista moni on saanut Helpertin tumman värin lisäksi isänsä luonnetta.

EEE Helmeilevä kuoli synnyttäessään ensimmäistä ja myös viimeistä tammavarsaansa, Helmitarinaa. Helmeilevä oli kaunis, päistärikkö suomenhevonen, jolta löytyi säkäkorkeutta 151cm. Tamma myytiin 10 ikävuotensa jälkeen huonoon kotiin, jossa ei ainoasta hevosesta jaksettu hetken kuluttua enää välittääkkään. Lisäksi tamma oli myytäessä tiineenä kenenkään tietämättä. Helmeilevän elämä oli jopa rankkaa, eikä tamman voimat vain yksinkertaisesti riittäneet yksin synnyttämiseen, jonka tuloksena oli itse Helmeilevän kuolema. Suomenhevostamma oli luonteeltaan äärimmäisen rauhallinen ja ihastuttava. (c. Satu)

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 972.76
Tahti ja irtonaisuus: 1465.17
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ-taso: 2 (972.76p.)
KRJ-taso: 6 (2437.93p.)
VVJ-taso: 2 (972.76p.)
KERJ-taso: 0 (0p.)

06.01.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Hapero
Näin toisella kerralla pystyimme keskittymään sataprosenttisesti työntekoon ja suurimpaan ongelmaan: motivaation puutteeseen ja vajaalla teholla suorittamiseen. Halusin ohjata toimintaa ihan alusta asti, joten kun ratsukko oli kävellyt alkukäynnit, ryhdyimme työstämään tammaa neliöllä tehden joka toiseen kulmaan etuosa- ja joka toiseen kulmaan takaosakäännöksen. Donitsi tuntui oppivan todella nopeasti harjoituksen kulun, joten lisäsimme neliön sivuille joko muutaman raviaskeleen, pysähdyksen, voltin, pohkeenväistöä, laukannoston...mitä ikinä mieleen juolahti. Kun tamma ei osannut aavistaa mitä seuraavaksi tapahtui, se esitti muun muassa erittäin hienoja laukannostoja. Ohjeistin ratsastajaa kiittämään isosti, kun tamma teki oikeasti hyvin ja pienemmin silloin kun hänestä tuntui, että tamma tarvitsi kehuja vain suoriutuakseen paremmin. Toivoin, että tamma jossain kohtaan tajuaisi, että paremmin tekemällä saa paremmat kehut. Teimme vielä siirtymiä kahdeksikolla kaikkien askellajien välillä, kuitenkin epäsäännöllisillä askeleilla, jolloin saimme mukaan myös muutaman laukanvaihdon. Donitsi tuntui olevan monipuolisten tehtävien ansiosta miellyttävämpi ratsastaa ja tekevän hommia enemmän kuin puolella teholla - joskin kaikki saattoi olla vain paremman päivän ansiota, mutta mahdollisesti tuloksia näkyy jossain kohtaa, kunhan ratsastaja muistaa pitää tehtävät tarpeeksi mielenkiintoisina ja monipuolisina. Mielestäni Donitsi kuuluu niihin hevosiin, joiden kanssa kannattaa tehdä mahdollisimman vähän ja jättää asioiden uudelleen ja uudelleen hinkaaminen motivoituneimmille tapauksille. Toki liian vähään ei saa tyytyä ja tarpeeksi pitää vaatia, muttei jäädä jumiin jos homma ei luonnistu.

04.01.2016 Kouluvalmennus, valmentajana Hapero
Minulta oli varattu kaksi valmennusta samalle hevoselle, suloiselle Donitsitypylle. Pystyimme siis keskittymään näin ensimmäisen tunnin aikana lähinnä kokonaiskuvaan ja tutkimaan ratsukon heikkouksia ja vahvuuksia ja työstämään sitten seuraavalla kerralla enemmän ja tarkemmin ongelmakohtia. Pyysin ratsastajaa verryttelemään tamman ihan tuttuun tapaan ja seurailin aluksi lähinnä vierestä. Donitsi vaikutti erittäin osaavalta, mutta vähän vastentahtoiselta tekemään hommia täysillä. Ratsukolla oli kuitenkin selvästi ollut pitkä yhteinen taival, sillä ratsastaja otti tamman motivaation puutteen hyvin huomioon ja kehui sitä runsaasti. Ratsastaja tuntui kuitenkin tyytyvän vähän liian vähään ja kehuvan tammaa jopa puolitehoisista suorituksista. Donitsi tuntui ryhtyvän sitä haluttomammaksi, mitä paremmin se aavisti mitä seuraavaksi tehtäisiin, joten ratsastaja teki sillä vähän sitä sun tätä ja sai aikaiseksi varsin kivojakin pätkiä. Valmentajan näkökulmasta Donitsi oli varsin vaikea tapaus: se suoritti tehtävät osaavasti, mutta vailla paloa ja halua yhteistyöhön. Ratsukko kuitenkin oli hyvännäköinen ja ratsastajan työskentelyssä ei juuri ollut korjattavaa.

21.06.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Siuri
Saavuin maneesiin, jossa minua oli vastassa Donitsi sekä ratsastaja. Sanoin ratsastajalle heti alkuun, että pitäisimme tänään melko lyhyen valmennuksen, joka kuitenkin olisi melko rankka. Tekisimme lähinnä erilaisia laukkaharjoituksia, mutta alkuun kulkisimme lämmittelyksi ravissa. Ratsastaja otti ohjat saman tien tuntumalle ja lähti tekemään itsenäisesti ravivoltteja ja muita ratoja. Seurasin vierestä ratsukon yhteistyötä, ja heidän meno näytti upealta. Kun Donitsin kanssa oli ravattu jonkin aikaa, pyysin heitä siirtymään laukkaan. Ensin oli tarkoitus kulkea uraa pitkin niin, että kummankin pitkän sivun puolivälissä tuli tehdä keskiympyrä. Ratsukko kulki eteenpäin todella upealla laukalla ja teki hetken aikaa keskiympyröitä. Kun ne näyttivät sujuvan hyvin, pyysin ratsastajaa tekemään nelikaarista kiemurauraa, eli suunnan tuli vaihtua aina tehtävän jälkeen. Ratsukko lähti suuntaamaan kiemurauralle ja suoritti sitä jonkin aikaa kumpaankin suuntaan.

Annoin ratsukolle luvan siirtyä hetkeksi aikaa käyntiin, kun kiemuraurista oli selvitty. Pyysin ratsastajaa kuitenkin valmistautumaan seuraavaan tehtävään, eli ympyräkahdeksikkoon. Kahdeksikkoa tuli suorittaa koko ajan samassa laukassa niin, että sen toinen ympyrä kuljettaisiin oikeassa laukassa ja toinen vastalaukassa. Pyysin ratsastajaa kiinnittämään ensisijaisesti huomiotaan vastalaukkaympyrän tasapainottaviin apuihin. Ratsastaja herätteli Donitsin ja he lähtivät suorittamaan ympyräkahdeksikkoa. Vastalaukkaympyrä sujui jopa odotettua paremmin, eikä toisessakaan ympyrässä ollut valitettavaa. He tekivät kahdeksikkoa jonkin aikaa, kunnes vaihtoivat muutaman käyntiaskeleen avulla laukkaa ja lähtivät suorittamaan tehtävää toisessa laukassa.

Kahdeksikon jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään takaisin uralle ja käyntiin. Donitsi tuntui olevan todella lämmennyt ja jopa hieman väsynyt laukkatreenistä. Annoin heidän kävellä uraa pitkin ja pyysin ratsastajaa antamaan tammalle pitkät ohjat. He kävelivät pitkän aikaa, jotta Donitsi palautuisi varmasti kunnolla laukkatreenien jälkeen. Jäin hetkeksi aikaa juttelemaan ratsastajan kanssa, kunnes lähdin paikalta kiittäen ratsastajaa vielä mukavasta valmennuksesta.

16.06.2015 Kouluvalmennus, valmentajana Siuri
Olin saapunut jo hyvissä ajoin tallille. Päivän valmennettava ratsastaja oli sairastunut edellisenä iltana, joten päätin lähteä itse harjoittelemaan kouluratoja Donitsin kanssa. Laitoin tamman kuntoon melko nopeasti ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Hyppäsin heti kentälle saavuttuani tamman selkään, ja lähdimme kävelemään uraa pitkin. Donitsi vaikutti jo alkukäyntien aikana reagoivan todella herkästi pohjeapuihin, joten päätin lähteä todella varovasti liikkeelle tamman kanssa. Kuljimme uralla jonkin aikaa, kunnes nostin melko reippaan ravin. Lähdimme kulkemaan ympäri kenttää tehden muun muassa voltteja, kiemurauria, ympyröitä ja täyskaartoja. Tamma tuntui pian kulkevan hyvin rentona allani, joten pääsimme tekemään vaativampia tehtäviä.

Lähdimme ensin tekemään erilaisia siirtymisiä. Pysäytin tamman istunnallani, peruutimme muutaman askeleen ja nostimme suoraan peruutuksesta laukan. Jatkoimme tämän sarjan tekemistä jonkin aikaa, minkä jälkeen aloimme tehdä ihan hetken aikaa harjoitusta lisätyssä ravissa. Kuljimme uraa pitkin ja lähdimme pidentämään askelia kummallakin pitkällä sivulla. Donitsi tuntui kulkevan hyvin rentona, eikä suurempia ongelmia onneksi tullut.

Lisätyn ravin jälkeen otimme muutaman laukka-askeleen ja ratsastimme jonkin aikaa laukkaympyrällä. Tamman tempo oli aluksi hieman hidasta, joten ajattelin keskittyä kunnolla siihen, että Donitsin takajalat nousisivat kunnolla ilmaan ja että laukka olisi varmasti kolmitahtista. Jouduimme kulkemaan ympyrällä melko pitkään raipan ja ääniapujen kanssa, mutta lopulta löysimme yhteisen sävelen laukan kanssa. Kuljimme hetken aikaa todella upeilla liikkeillä ympyrällä, kunnes siirryin takaisin uralle.

Lähdimme tunnin päätteeksi tekemään vielä ihan muutamia sulkutaivutuksia laukassa, nyt kun se saatiin sujumaan hyvin. Kuljimme uraa pitkin laukassa ja teimme sulkutaivutuksia kummallakin pitkällä sivulla. Jouduin muutaman kerran antamaan napakasti ohjeita tammalle, mutta kaikin puolin sulkutaivutukset tuntuivat onnistuneen todella hyvin. Niinpä siirryin pian käyntiin ja annoin tammalle pitkät ohjat. Taputin tätä kaulalle todella hienosta suorituksesta, ja jatkoimme kävelemistä uraa pitkin. Loppukäyntien jälkeen pysäytin tamman, hyppäsin alas sen selästä ja lähdin taluttamaan sitä takaisin kohti tallia. Tallilla minua vastassa oli eräs työntekijä, joka halusi hoitaa Donitsin, joten annoin tamman hänelle. Taputin vielä kertaalleen tammaa kaulalle, ja lähdin sitten jatkamaan omaa päivääni.





Ulkoasun, tekstien ja kaiken sisällön copyright misery. 2017
Moondance on täysin virtuaalinen talli ja mitään ei ole oikeasti olemassa!